United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maa, isänmaamme, Suomenmaa, soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjainen, maa kallis isien. On Suomi köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, vaan meille kallein maa on tää; sen salot, saaret, manteret ne meist' on kultaiset.
Se kuului näin: 'Armaastaan kyyhky pieni pois ennen eriää, kuin sinua, kallis Meeri, sun sulhos hylkäjää. Vaan tyttö pysyi lujana päätöksessään. Siitä kapteenin koko suku kovin häntä kunnioitti.
Maa, isänmaamme, Suomenmaa, soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjainen, maa kallis isien. On Suomi köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, vaan meille kalliin maa on tää, sen salot, saaret, manteret ne meist' on kultaiset.
Mi siipi veis mun valon lähtehille, Kuink' isänmaansa vieras saavuttaa? Ah! ikuisuus vaan voipi lahjoillansa Tuon kaipuun polttotuskat viihdyttää; Kuin valtiaskin kylmää kruunuansa, Niin enkel maiset riemut hylkäjää. Siks' katselee, ain' aamun sarastellen, Hän inhaa päivää kohden itkien, Eloni hetket mittaa huoahdellen Ja lukee sykkimätkin sydämmen. Oi, vieras kaukomailta, mieles malta!
Säteilee aurink' aamuinen, Se luonnon verhoo loisteesen, Ylhällä lintuin laulu soi; Kuink' kylä hiljaa olla voi? Lepääkö vielä peltomies, Vaikk' aikaa leimuu päivän lies', Ja sarka kultaa kellertää? Miks' tuota nyt hän hylkäjää? Vaan kas! hän aukoo porttiaan. Oi autuasta katsettaan! Maan raskaat alhais-aattehet Hän heitti pois kuin vaattehet.
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, Soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, Ei vettä rantaa rakkaampaa, Kuin kotimaa tää pohjoinen, Maa kallis isien. On maamme köyhä, siksi jää, Jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, Mut meille kallein maa on tää, Sen salot, saaret, manteret Ne meist' on kultaiset.
Kuinka saatat ajatellakaan, että minä tuon pojan tähden sinusta luopuisin en milloinkaan!» Samassa hän muisti isoisänsä kohtalon sekä sen runopätkän, jonka tämä oli rakkaallensa kirjoittanut, ja sanoi innostuneena: »Minä sanon sinulle, kuten isoisäni kerran sanoi morsiamelleen: 'Ennenpä kyyhky pieni armaastaan eriää, kuin sinua, kallis Iiri, sun sulhos hylkäjää!