Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Vaan suussa Pyörtäjän vieläkin On Vellamonneidonpaasi, Se paasi, jolla hän Vilhelmin Veneen sekä onnen kaasi; Mut neitosen itsensä kerrotaan Meressä murehtivan rakkauttaan. Oksanen. Kuusen alla. "Armas Anna, huolet heitä! Kaukomaille lähden pois. Köyhyys erottaapi meitä; Mut jos sulhos kultaa tois, Rikkaus kaikk' esteet poistais, Onnen tähti meille loistais." Niin hän lausui.
Viinileili virrallansa Riemun tuopi tullessaan, Enkelitkin loistossansa Yltyy kanssa laulamaan. Oi, sä armas, kuule vaan Heidän lempilaulujansa. Leilikullan loistavaisen, Ken sen tuopi huoneesen, Hän on sulhos' armajainen, Isäs' mielt' ei kysellen Viivy syömmes lempiväinen. Leili tuopi kotiin suojan, Onnen, ilon, hyvyyden, Silmät kirkkaat! neitonen! Kätke neuvo mielehen!
Leilikullan loistavaisen, ken sen tuopi huoneesen, hän on sulhos armahainen, isäs mielt' ei kysellen viivy syömmes' lempiväinen, minä hullu narri Tässähän on se viinileili, enkelit sulho nyt, hyvät herrat, on kaikki hyvin, kaikki hyvin, sulho on löytynyt!"
Ja Anni lauhtuikin taas ennelleen. "Ah!" tokas Anni, "tuoppas lasi toinen, Lapskulta, jotta siitä katsoisin Sun sulhos, onko nähdä tuo min-moinen, Sen, Kies'avita, äsken unhotin!" "En tilkkaakaan! Voi jospa isä tietäis Sun täällä vehkeitäsi vellovan, Ei noitanahkas löylyänsä sietäis!" Näin Lotta lausui sanan ankaran. "Noh, tulkoon piru, vieköön kaikki hornaan, Jos isäs noitaan kättään puututtaa!"
Anna. En ... taida! Haa! Vihdoin viimein tapaan etsimäni! kohtaan sinut rintaa rintaa vastaan! Haa! Gerbert! Mitä sinä olet tehnyt! Oliko hänkin sinun sulhos? Anna. Jumalatoin! Nyt eivät mitkään voimat maailmassa pelasta sinua kuolemasta. Voi Anna! Silmäni ovat niin sameat .... näköni ..... niin himmeä.... Missä olen?... Ah!
Ja Lotta, hyvää yötä toivotellen, Jo kammariinsa oitis pyörähti; Mut' un' ei tullut silmään neitosellen, Sydämen kirkas lähde värehti. "Noit'-Anni, höpsy, jaaritella joutaa! Mä taikuriks hyi! Oikein häpeän! Mut saatanhan nuo kalat suotta noutaa! Ken silakkaa vois syödä seitsemän! Vaan vakuuttihan noita: Ihan varmaan Tän' yönä sulhos peiliin ilmestyy! Miks Janne loi tuon silmäyksen armaan?
Kuinka saatat ajatellakaan, että minä tuon pojan tähden sinusta luopuisin en milloinkaan!» Samassa hän muisti isoisänsä kohtalon sekä sen runopätkän, jonka tämä oli rakkaallensa kirjoittanut, ja sanoi innostuneena: »Minä sanon sinulle, kuten isoisäni kerran sanoi morsiamelleen: 'Ennenpä kyyhky pieni armaastaan eriää, kuin sinua, kallis Iiri, sun sulhos hylkäjää!
Se kuului näin: 'Armaastaan kyyhky pieni pois ennen eriää, kuin sinua, kallis Meeri, sun sulhos hylkäjää. Vaan tyttö pysyi lujana päätöksessään. Siitä kapteenin koko suku kovin häntä kunnioitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät