United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seininä sillä majalla ovat kauniit sireenipensaat, niin tiiheät, ett'ei ihmisen silmä voi tunkea niiden lävitse. Siellä saatamme olla aivan rauhassa eikä kukaan voi häiritä meitä. Vaan miksi noin kummastellen katsot ympärilles? Gerbert. Katselen noita valleja. Anna. Mitä niistä? Gerbert. Eikö Viipuri ole linnoitus? Anna. On varmaankin ja vielä maamme vahvimpiakin. Gerbert.
Gerbert, ihmelapsen opettaja, jonka Otto II kutsui hoviinsa, seisoi kuin tiedon jättiläinen paljon korkeammalla pimeää aikakauttansa. Espanjassa oli hän tutustunut morilaisten tieteelliseen kirjallisuuteen ja suuri luonnonvoimain tajunta vaikutti, että taikauskoinen ympäristönsä katsoi häntä velhoksi.
Haa! kuinka nuo Bartholdon onnettomat sanat soivat korvissani! Mikä sinun on, armas Anna? Ei mikään! ei mikään rakas Gerbert! Ja nyt Gerbert! Nyt olen täyttänyt kaikki pyytämäsi ja lunastanut itselleni oikeuden saada selkoa ja valoa sameihin kohtaloihini! Lunasta siis sinäkin lupaukses ja sano kukas oikein olet! Kuka sinä olet Gerbert? Minä tahdon sen tietää nyt tällä hetkellä!
Mutta yöllä ja päivällä vaivaavat minua niin pahat, julmat aavistukset... En saa sitä paremmaksi... Ne hetket, kuin olet luonani, ovat mun ainoat levolliset... Gerbert.
Kuuletko, minä tahdon! Gerbert. Miksi olet niin levotoin, Annaseni, ja niin kiivas? Silmäsi säihkyvät kummallisesti... Anna. Vastaa suoraan Gerbert, taikka saatat minun mielipuoleksi! Sinä olet halpa konna, jos luovut sanastasi! Gerbert. En siitä luovukkaan! Niin kuule, Anna, minä olen kreivi Suljoff. Anna. Kreivi Suljoff! Sinä siis olet venäläinen! Gerbert.
Oh! kuinka paljas ajatuskin siitä kovasti säikäyttää minua! Hetket rientävät vaan Bartholdoa ei kuulu tulevaksi! Varmaan tekee tuo petturi Gerbert rynnäkkönsä jo tänä yönä, toivoen viekkaalle juonellensa hyvää menestystä, kuin jalo Burmeisterkin kovaksi onneksi jätti kaupungin. Vaan sen ei pidä luonnistuman! se ei saa luonnistua!
Hetkikin sinusta eroitettuna tuntuu minulle ijankaikkisuutta pitemmäksi, mutta tunti sinun kanssas on niinkuin hetki! Gerbert. Armaani! Millä sinua lohduttaisin? Muista Anna, ett'ei se aika enää ole kaukana, joka ijankaikkisesti yhdistää elämämme vaiheet. Sitte ei meidän konsanaan tarvitse tuntea erohetkien katkeruutta! Anna. Oi että se aika lähestyisi!
Gerbert Siis neljäkolmatta yhteen sekin on liian vähän! Anna. Surullista kyllä onkin! Mutta etkös sinä Gerbert voisi siihen asiaan toimittaa jotakuta apua? Jos olisin mies, niin toki jonkun keinon keksisin! Gerbert Minäkö? Venäjän rajalta kuin näille seuduille muutin en sodan aikana ensinkään voi saada pääsökirjaa kaupunkiin.
Anna. En ... taida! Haa! Vihdoin viimein tapaan etsimäni! kohtaan sinut rintaa rintaa vastaan! Haa! Gerbert! Mitä sinä olet tehnyt! Oliko hänkin sinun sulhos? Anna. Jumalatoin! Nyt eivät mitkään voimat maailmassa pelasta sinua kuolemasta. Voi Anna! Silmäni ovat niin sameat .... näköni ..... niin himmeä.... Missä olen?... Ah!
Se joka katsoo niin jalosti ja puhuu niin ylevästi kuin hän, ei taida pettää!... Vaan kuitenkin... Bartholdon sanat?... hänen varoituksensa? Minä tahdon täyttää lupaukseni, jos vaikka maa aukenisi jalkaini alla ja syvyys nielisi minun kitaansa! En tahdo enkä taida ajatella pahaa hänestä, armaastani, henkeni pelastajasta! Gerbert! Gerbert. Anna kultain!... lemmittyni! Anna.