Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kuuletko, minä tahdon! Gerbert. Miksi olet niin levotoin, Annaseni, ja niin kiivas? Silmäsi säihkyvät kummallisesti... Anna. Vastaa suoraan Gerbert, taikka saatat minun mielipuoleksi! Sinä olet halpa konna, jos luovut sanastasi! Gerbert. En siitä luovukkaan! Niin kuule, Anna, minä olen kreivi Suljoff. Anna. Kreivi Suljoff! Sinä siis olet venäläinen! Gerbert.
Kyllä kaikki taas tulisi entiselleen, kunhan lukukausi loppuisi ja pääsisi lepoon. Kirje putosi lattialle hänen sylistään. Hän nosti sen ylös ja luki sen vielä kerran: Huhtikuun 2 p. 18 . Rakas Anna! Nyt pyytäisin vaivata sinua, rakas Annaseni, pienellä asialla, vaikka pelkään että tulen kovin myöhään.
Yksin hänelle saatan ilmoittaa kauhistavan salaisuuteni, hänen jalo mielensä on säälillä erhetykseni tuomitseva! Amalia. Mutta kulta Annaseni! Mikä sinun on? Suo minun lohduttaa sinua! Anna. Sinä et taida minua lohduttaa! Vaan kuitenkin taidat ... jos tiedät jonkun neuvon ... jos tunnet jonkun luotettavan miehen, joka tuulispään pikaisuudella voipi viedä muuan sanoman Bartholdolle... Amalia.
"Sinun täytyy menetellä säästäväisesti, Annaseni", sanoi hän, "mutta tiedäthän, ett'emme muuten voi hankkia itsellemme vakuutustodistusta."
"Kuinka, ystäwä Nikoteemus? Oletko ollut niin onnellinen?" kysyi Martti pappi iloisesti. "Neitsyt Anna on sen tunnustanut matkallamme. Eikö niin, hywä Anna?" "Niin, niin, olen tunnustanut." "Te hämmästytätte meitä." "Annaseni, oletko sen tehnyt?" kysyi äiti, wetäen tytärtään rintaansa wasten. "Niin, minä olen sen tehnyt, äiti." "Mutta tauti on ainakin ensin saatawa ihan pois," sanoi Martti pappi.
"Mitähän se merkitsee?" arveli Anna kummastellen. "Kas sitä en ymmärrä", vastasi Risto. "Vastedes saamme tietää enemmän. Odotamme siis, ole nyt iloinen Ristoni!" viserteli Anna. "Iloinen kyllä olen, iloisempi kuin voit arvatakaan Annaseni! Saati vaan saamme rauhaa viholliselta, niin on onnemme täydellinen, eikö niin, kultaseni?" lausui Risto ihastellen. "Niin Ristoni, oma Ristoni!"
Anna. Gerbert! Gerbert. Anna! Anna. Niin Anna koston enkelinä! Nyt täytän valani! Nyt petturi nyt! Ammu vaan kaunis Annaseni, jos mielit! Palkitse jalosti henkesi pelastukses ja lämmin rakkauteni! Katso tässä on minullakin pistoli vyössäni, mutta tuhannen kertaa mieluisammin kuolen, kuin että tähtäisin sillä hänen rintansa kohti, jota rakastan! Oi! taivaan Jumala! Gerbert. Etkös ammu, Anna kulta?
Hän puuhaa kuin taitavin emäntä?" virkkoi ukko. "Onko se kumma", vastasi Anna, "kun minulla on kaksi lasta hoidettavana." Ja hän taputti ohimennessä Hartia ja professoria olkapäälle. "Ja nyt sinulle tulee vielä enemmän huolia, Annaseni. Mutta kyllä se hyvä on, että totut pois siitä meidän entisestä erakkoelämästä." "Voi, voi sinua isä-ukko", puheli Anna leikillisesti.
"Jos nyt isä kuolee, niin ei kukaan estä minua ottamasta sinut," lausui Yrjö, "sehän on hyvä, Annaseni." "Ja sillä tavalla sinä saatat puhua silloin, kun sinun isäsi makaa sairaana kuoleman kielissä," muistutti Anna surullisella vakavuudella. "Niin sinun ei pitäisi puhuman, se on syntiä."
"Minulla on kaksi lasta", virkkoi hän sitten entiseen leikilliseen tapaansa, "sinä Annaseni ja tieteeni. Pojat pitäkää huolta molemmista kun lähden." "Isä isä!" Annan kyyneleet valuivat vapaasti. "Koetan tehdä minkä voin", sanoi Eksköld hiljaa ja kalpeana. Hart oli liian liikutettu voidakseen puhua. Hän tarttui Annan käteen ja puristi sitä ääneti.
Päivän Sana
Muut Etsivät