United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haasteli näin. Mut kuunnellut liki usta jo hetken huomaamatta ja vait oli lempeä Augusta neiti. Taisteli rinnass' immen murhe ja nauru. Kun astui äijän luo, hänen nuhteessaan soi leppeä harmi: »Vaiti jo, Pistoli, hyi, suunpieksijä, jouluna näinkö kammoja kertoo mies, vain julmia juoruja syöttäin?
Lempeä ääni se korviin soi sekä ukkoa kutsui: »Tulkaa, Pistoli, varmaan kai vie meille nyt tienne, tulkaa pois, reen reunall' lie toki istumapaikka; kolkko ja raskas tie pimeässä on astua ramman.» Näin soi kutsu, ja riemastuin hän käskyä kuuli, tunsi jo äänest' arvoisan sulo Augusta neidin, totteli kohta ja mielissään reen reunahan istui.
"Tämän huoneen yläpuolella ei ole mitään." Huone oli pieni, nelikulmainen ja tyhjä, ainoastaan muutamia jyväsäkkejä oli siellä täällä. Takaseinässä oli avonainen akkuna ja sen luona oli vielä savuava pistoli. Me syöksyimme akkunaan ja kaikilta pääsi hämmästyksen huuto.
Paikallaan ei viipyä nyt majur arvosa voinut, vaan aseveikon luo hän riensi ja ystävä-lausein laski jo murheissaan käden olkaan harmajan urhon: »Pistoli, kestää täytyy; toivo se pettävi, poissa kaukana etsimäs on; suruviestit sulle ja meille murheeks kapteenilla ne on, mut kärsivä voittaa.»
Anna. Gerbert! Gerbert. Anna! Anna. Niin Anna koston enkelinä! Nyt täytän valani! Nyt petturi nyt! Ammu vaan kaunis Annaseni, jos mielit! Palkitse jalosti henkesi pelastukses ja lämmin rakkauteni! Katso tässä on minullakin pistoli vyössäni, mutta tuhannen kertaa mieluisammin kuolen, kuin että tähtäisin sillä hänen rintansa kohti, jota rakastan! Oi! taivaan Jumala! Gerbert. Etkös ammu, Anna kulta?
Pistoli oli lääke-arkussa ja minä otin nämätkin kalut mukaani, sillä kenties niitäkin tarvitsisin. Kun kaikki kalut olivat veneesen saatu, sysättiin vene kannelta alas vesille laivan etukeulan yli, joka oli osaksi vedessä. Minä istuin soutopenkille ja käskin mr Clisfoldin olemaan vallan hiljaa veneen toisessa päässä; sitten lähdin soutamaan saarta kohti.
Ilta se joutui kolkon synkkänä vain. Yhä kiiruhtaa koki vanhus, kulkushelske kun äkkiä soi sekä, täyttäen ilman, korvia yllättää. Hän säikkyin hoippuvi syrjään, hankeen vaipuen, katsoo taa. Isoäänisin elkein korskana hoilasi vain ajomies. Ohi juoksija kiiti ohjin hellitetyin, kun »Iltaa, Pistoli!» kuului reestä, ja vauhdissaan ori seisahtui heti kohta.
Aksel Fersen rakuunain kanssa tappeli heidän sivulla; hänen terävä miekkansa oli tylsynyt, kirkas terä oli verinen. Itse oli hän vielä terve, samate myös nuori neitonen, jota pistoli kädessä ratsasti hänen vieressänsä. Silloin samosi partanen upsieri vihollisten keskeltä Akselia vastaan ja Uraalin vanhat veljet seurasivat häntä.
Draken merkkipilli kimahti, ja väkensä etunenässä hän laskeutui miekka kädessä ja pistoli hampaissa itäintialaisen laivan kannelle. Ennenkuin tämän miehistö, joka enimmäkseen vielä seisoi kanuunoiden luona tai oli ohjausmanööveriä toimeenpanemassa, ehti syöksyä rohkeata hyökkääjää vastaan, oli etukansi täynnä vihollisia.
Jo riitte, huomena teiden armo neke minun sata pistoli kans tai ei ensinkä neke minu. Toivon jälkimmäistä, hyvä herra, jälkimmäistä! Neiti. Franziska. Saanko enää sanaa suustani? Kaunista! kaunista! Ivaa vain; minä ansaitsen ivasi. (Hetkisen mietittyään, tyyntyneemmin.)