Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Peitsi jo Patroklon lamautti ja isku Apollon; kuoloa välttääkseen hän väistyi kumppaniparveen. Mutta kun urhean Patroklon näki väistyvän Hektor kamppailusta jo ruumiissaan terän vaskisen vamma, juoksi hän joukostaan rivikuntien kautta ja uumiin peitsell' urhoa iski, ja tunkeutui läpi tutkain. Sortui ryskähtäin uros sorja akhaijien murheeks.
mua vastaan sytti kaikkein muiden mielet ja syttyneet Augustuksen taas sytti, niin että kunniani murheeks kääntyi. Mun sieluni, nyt ylenkatseen vanki, mi luuli kuolon siitä päästäjäksi, mua, oikeata, vastaan väärin teki. Tään puuni kummain juurten kautta vannon, ett' ollut uskoton en herralleni ma arvon-ansiokkahalle koskaan.
Ja melkein samat päivänlaskut, -nousut Buggeall' on ja kotikaupungillain, min hurme kuumiks sataman sai aallot. Nimeni Folco oli maassa tuossa, mi tunsi mun, ja niinkuin taivas tämä minuhun vaikutti, nyt siihen minä. Enempi lempinyt näät ei lie Dido Sikeuksen, Kreusan murheeks, siksi kuin tukka sopimattomaks sen näytti;
Ja melkein samat päivänlaskut, -nousut Buggeall' on ja kotikaupungillain, min hurme kuumiks sataman sai aallot. Nimeni Folco oli maassa tuossa, mi tunsi mun, ja niinkuin taivas tämä minuhun vaikutti, nyt siihen minä. Enempi lempinyt näät ei lie Dido Sikeuksen, Kreusan murheeks, siksi kuin tukka sopimattomaks sen näytti;
Viis kertaa syttyi, viisi kertaa sammui kuun alakairan valkeus sillä aikaa kuin oli rannatonta purjehdittu. Nous silloin näköpiiriin vuori tumma, etäinen, näyttävä niin korkealta, sen vertaist' etten ollut ennen nähnyt. Iloittiin, mutta ilo kääntyi murheeks: uudelta maalta pyörremyrsky tuli, mi purren kokkaan iski. Kertaa kolme
Viis kertaa syttyi, viisi kertaa sammui kuun alakairan valkeus sillä aikaa kuin oli rannatonta purjehdittu. Nous silloin näköpiiriin vuori tumma, etäinen, näyttävä niin korkealta, sen vertaist' etten ollut ennen nähnyt. Iloittiin, mutta ilo kääntyi murheeks: uudelta maalta pyörremyrsky tuli, mi purren kokkaan iski. Kertaa kolme
mua vastaan sytti kaikkein muiden mielet ja syttyneet Augustuksen taas sytti, niin että kunniani murheeks kääntyi. Mun sieluni, nyt ylenkatseen vanki, mi luuli kuolon siitä päästäjäksi, mua, oikeata, vastaan väärin teki. Tään puuni kummain juurten kautta vannon, ett' ollut uskoton en herralleni ma arvon-ansiokkahalle koskaan.
Paikallaan ei viipyä nyt majur arvosa voinut, vaan aseveikon luo hän riensi ja ystävä-lausein laski jo murheissaan käden olkaan harmajan urhon: »Pistoli, kestää täytyy; toivo se pettävi, poissa kaukana etsimäs on; suruviestit sulle ja meille murheeks kapteenilla ne on, mut kärsivä voittaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät