United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen kasvonsa olivat kapeat ja teräväpiirteiset, silmät suuret, surumieliset, ja suun ympärillä oli kärsivä ilme. Kun hän istui ajatuksiinsa vaipuneena, näytti hän surumieliseltä ja sairaloiselta, ja jos hän ovissa tai huoneissa kulki toisten ohi, väistyi hän arkana syrjään aivan kuin olisi hän tahtonut kutistua olemattomaksi, jott'ei suinkaan joutuisi kenenkään tielle.
Mutta eikö se toinen asia voisi jäädä ratkaisematta? Reinhold rypisti vähän silmäkulmiansa. Ratkaisematta? Miten tarkoitat? Niin vaan, että niinkuin emme olisi koskaan siitä puhuneet Toisin sanoen: sinä annat rukkaset? Ei, ei, ainoastaan että se jäisi ratkaisematta. Etkö ole siis vielä miettinyt? Minä tahdon tietää jaa eli ei! Nyt otti kärsivä ilme väkisinkin vallan Helenan kasvoissa.
Joku veren-pesä on särkyvä hengittämisen vaikeudesta, hän on niin verevä mies, ett'ei tauti voi aivan kauan häntä kiduttaa ... mutta mitä minä seison ja lörpöttelen sinulle, lapseni! Ellen oli kuunnellut tarkasti. Et siis usko että isä on kärsivä paljon kuollessansa. Se on hyvä. On kauhea että ihmisen pitää kärsiä niin paljon! Ellen hengitti helpommin ja meni taas sisään isän luo.
Nälkää kärsivä ihminen näkyy olevan oikeutettu ottamaan leivän henkeänsä pelastaakseen, vaan sen tehdessään hänestä tulee varas. Samoin on työlakkojen laita: ne ovat laittomia ja siis eivät ole oikeutettuja. Muutoin luulen syynä puutteeseen olevan yleensä tyytymättömyyden ja laiskuuden.
»Kyllä tiedän», keskeytti piispa Morehouse kärsivä ilme kasvoillaan. »Se oli kamalaa. Mutta siitä on jo kulunut puolitoistasataa vuotta.» »Ja siltä ajalta, puolitoistasataa vuotta sitten, on peräisin nykyinen proletariaatti», jatkoi Ernest. »Eikä kirkko ollut tietävinäänkään siitä. Vaikka kapitalistit muuttivat maan teurastuslaitokseksi, pysyi kirkko äänettömänä.
Kuinka kauan olen näin vapiseva ja kärsivä, ja lopuksi kuitenkin aina myöntyvä hänen toivomukseensa, näihin kohtauksiin; ja kuinka voi hetki, joka on niin kukkuroillaan levottomuutta, tuottaa niin suurta onnea? En ymmärrä sitä. Enhän tohdi näyttäytyä sellaisena kuin olen, kun aina saan pelätä vakoilua, ja millaiseksi silloin kohtaloni muuttuisikaan?
Mut ulkona seisova nainen vilutuulessa värjöttää, povellansa hän hellivi lasta, repaleillaan lämmittää; Kas, kääröstä kirkuva ääni se äidille ilmoittaa: on tyhjinä äidin rinnat, laps' niistä ei maitoa saa. Ja silmien kärsivä katse yhä äidillä tummentuu, ja huokaus särkevä, synkkä sydämmestään tunkeuu.
Mutta minä olen nähnyt siitä, kuin tulin Nimptscheniin, että on kammottava ja vaarallinen asia, kun ottaa sielun kasvatuksen Jumalan käsistä omiin käsiinsä. Hänen kädessään karsiva veitsi epäilemättä välisti haavoittaa ja näyttää lakastuttavan; mutta meidän käsissämme se leikkaa ja haavoittaa ja lakastuttaa eikä karsi.
Käheällä ja katkeilevalla äänellä hyräilee hän siinä uuden kansalaulun villejä sanoja, joiden sävel on kaunis: Oi teitä vankilan kurjat ja raukat, muistakaa meitä ... ja armaitanne, ettei mun kärsivä sydämeni halkeis ... keskellä kukkivan nuoruuteni... Sakris ei paljoa ymmärrä. Mutta hän ... uskoo!
Työmiehet olivat tieltä ison matkan päässä, mutta eräs heistä tunsi meidät tiellä ja alkoi juosta meitä kohden; me seisatimme hevosemme ja odotimme. Tuo tulia ei ollut kukaan muu kuin entinen tuttumme, tuo vääryyttä kärsivä, joka ei saanut tunnotointa ja väärää naapuriansa kaivamaan yhteistä, rajoja myöden juoksevaa veto-ojaa.