United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen paiste yhä kirkastuu ja heltyy helteheksi Ja taivon sini tummentuu ja lauhtuu lämpöseksi, Ja heinän hennot helpehet jo kiertyy kuorestansa Niin arkaillen kuin epäileis ne jättää piiloansa. Taas nousee kummun kukkaset kuin nousis kilpasilla Ja metsän laajan laulajat taas leijaa taivahilla, Ne viettää nekin lennossaan nyt laulujuhliansa, Ne kiistaa nekin keskenään nyt sulosoitollansa.
Hän katsoo aaltohon Kyll' ennen joskus itki tuo, Mutt' aikaa kuivi kyynelvuo. Kun ilta armas ruskottaa Ja untuu viimakin, Ja tähtitaivas kajastaa Ulapan peilihin, Syvyyteen jäykän katsannan Hän luo, ja katsoo, katsoo vaan. Kun tuuli joskus valveuu Ja kalvon rikkoilee, Ja peili särkyy, tummentuu, Ve'en taivas himmenee, Hän vaiti silmäns' ylhä luo Taivaalle, jok' ei hoivaa suo.
Vaan kääröstä kirkuva ääni se äidille ilmoittaa: On tyhjinä äidin rinnat, laps' niistä ei maitoa saa. Ja silmien kärsivä katse yhä äidillä tummentuu, Ja huokaus särkevä, synkkä sydämmestään tunkeutuu.
Ja kuusien varjot ne tummentuu. Tuul' hiljaa heittävi lunta. Joko kotihin korpien hiihtäjä sai vai ollutko lie vain unta? Uni tuskat vie. Päivä loppunut lie ja loppunut yksin hiihtäjän tie. Ken siellä? Ken metsässä huhuilee? Kuka viitakon oksilla vilkkaa? Ken heittävi huntua valkeaa ja puuhun piirtävi pilkkaa? Se Tellervo on, tytär hongikon, opas metsien vieno ja vallaton.
Mut ulkona seisova nainen vilutuulessa värjöttää, povellansa hän hellivi lasta, repaleillaan lämmittää; Kas, kääröstä kirkuva ääni se äidille ilmoittaa: on tyhjinä äidin rinnat, laps' niistä ei maitoa saa. Ja silmien kärsivä katse yhä äidillä tummentuu, ja huokaus särkevä, synkkä sydämmestään tunkeuu.