United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies oli jättänyt naisraukan: lähtenyt töihin jonnekin kauas, josta ei ilmoittanut vaimolleen mitään eikä lähettänyt rahaa hänelle ja lapsilleen. Vaimo joutui suureen puutteeseen. Ja lopulta hän keksi, missä on sydän ja mistä lähtee apu! Sakrikselta! Sakris antoi kohta hänelle kukkaronsa tyhjäksi. Se nainen vasta oli kaunis!
Vapautta ma vaadin ja intoilin, Valon, ilman tarvetta rintoihin Koin kansahan saada ja syttää. Ja kun kansani kalliin puutteeseen Nään nääntyvän, kuolevan kurjuuteen, Tämä aate mun mieleni voittaa: »Oi eipähän muuta nyt tarvittais Kuin rikkahan tiedoksi puutteet sais Kai kilvan ne auttaa koittaa!» Näin kummia toivoin, haaveksin, Näin hupsun tuumia hourailin, Parinkymmenen vanhana vasta.
Sattumalta tapaukseen joutunut lääkärikään ei voinut merestä nostetulle mitään muuta kuin meille todistaa: "Hän on kuollut." Kuollut. Sigridkö kuollut! Kuka on syypää?! Kysytte syyllistä! Se on nykyinen yhteiskunta. Missä määrin toiset elävät ylellisyydessä, samassa määrin toiset uupuvat puutteeseen, aina kuolemaan saakka. Sigrid Laitinen tuossa on meille taas yksi todistus. Mennään pois!
Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa, käteheni nyt käsin värjyvin tarttui hän sekä lausui: auk' ovi pankaa lähteissänne, ett' illan ma ilmaa henkiä saan, sekä kuollessain salon nähdä ja aallot. Voinut en lähteä pois, en jättää hänt' avutonna puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa, vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin.
Linna antautui lokakuun 13 päivänä; upseerit saivat pitää miekkansa; koko linnaväki joutui sotavangiksi. Thorn oli miehuullisesti puolustanut itseään. Enin osa kaupungin asukkaita oli kuollut puutteeseen ja tauteihin. 7,000:sta puolustajasta oli vain 1,600 tervettä ja 2,500 sairasta jäljellä. Urhoollista Kanitzia kohdeltiin suurella kunnioituksella ja hän sai istua kuninkaan pöydässä.
Appelsiineja näki Sakris viimeksi eräällä tilallisella Hanabölessä: ison vadillisen pöydällä ... niin kuin perunoita. Noille tilallisille, manttaaliporhoille, kantaa sekatyöläinen Kukkelman pahimmin kaunaa. Tehtaitten työväki ja muut sellaiset, joilla ei ole omaa maata, mistä saada elatuksensa, joutuivat puutteeseen maailmansodan pitkittyessä.
"Mutta et saa työtä, tai muutoin puuttuu halua siihen." Mies näytti joutuneen aika pulaan. Hän katseli sivulleen ja jokaisen päälle, vieläpä kattoon ja laattiaan. "Jaa, kyllä minä osaan tehdä työtä ja saanhan minä sitä, mutta tulen monta kertaa suureen puutteeseen." "Niin juomisesi kautta!" Miehen kasvoihin lensi puna ja häntä rupesi hiottamaan. "Kyllähän siihen on viinankin syytä!"
Ennemminkö sinä siis jäät elämään entiseen ahtauteen ja puutteeseen? Ennemmin. Vielä Hannakin jättää Kallen, kun ei jaksa odottaa, että saisivat huoneen. Sillä yhteiseen tupaan se ei tule. Jos Hanna jättää Kallen sentähden, että Kalle tahtoo tehdä, niinkuin hänen omatuntonsa vaatii, niin on parempi, että hän jättää. Ajatelleeko Kallekin niin? Tiedätkö?
Ja usein ne kiihottuivat kummalliseen sisälliseen taisteluun, joka loppui niinkuin ilman puutteeseen; siitä heräsi niinkuin ainajaisesta. Ja hiljaisuus hienon hienosti sihisi korvaan, yhä vain uudestaan nukuttaen
Meidän hyvässä Helsingissämme kuolee tavallisinakin aikoina joukko ihmisiä kroonilliseen nälkään, hoidon puutteeseen tai muuhun aineelliseen kurjuuteen. Helppo on käsittää mitä kokonaisen viikon lakko tällaisten ihmisten elämänehtoihin vaikuttaa. Olisipa ollut suorastaan julmaa jättää tällaisten ihmisten viheliäistä tilaa huomioon ottamatta.