United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt tuossa istui, haastoi, Maat, taivaat haparoi, Vakavaan kysymykseen Vain hupsun vastuun soi, Eläimen ääntä matki, Ja linnun laulua Ja joskus joukkoon nauroi Hupelon naurua. Mut äkkiä hän herkes: Tuolt' astui silmihin Perältä pöydän takaa Nyt kuva Snellmanin; Muun kalleuden kanssa Koruna ollen vaan, Unohtuneena siinä Se seisoi nurkassaan.
»Ei huolita ajatella sitä sitten», sanoi Hairaddin, »mutta sittenkin aion ihmetyttää teitä kiitollisuudellani. Jos olisitte pidättänyt palkkani, niin olisin katsonut välimme kuitatuksi ja jättänyt teidät oman hupsun päänne huomaan. Mutta niinkuin nyt asian laita on, olen teille velassa tuon tapauksen johdosta Cher-joen rannalla.»
ANTONIUS. Itse pakenin ma, Opettain pelkureille, miten juosta Ja selkää näyttää. Menkää, ystävät; Valita aion toisen elintien, Miss' en ma teitä tarvitse; siis menkää. Satamass' aarre on, se viekää. Oh! Jot' äsken seurasin, nyt häpeen nähdä; Hiuskarvanikin kapinoivat: harmaat Ruskeita syyttää malttamattomiksi, Ja nää taas niitä hupsun pelkureiksi.
Tällä lailla olisi Dorothea vielä tiesi häntä kuinka kauan jatkanut; mutta hanskuri huusi tyttärelleen, joka yhä vielä oli kammarissaan: "Loruja, Katri ne on vaan vanhan hupsun lörpötyksiä. Ei mitään semmoista ole tapahtunut. Minä tuon sinulle tosisanomat heti paikalla!" Ja kaappaisten sauvansa riensi vanhus Dorothean ohitse ja kadulle, jota myöten yhä juoksi ihmisjoukkoja Isolle kadulle päin.
Ja jos minä voisin tässä valhepuvussa hankkia varman tiedon... Hiisi vieköön tuon häiritsijän! Toinen kohtaus. Pois nyt surut, pois! Ne masentaa. Jos viinaa ei jois Virvoittelevaa, Niin elämä vaan Olis hupsun työ, Eik' aikaakaan, Tulis kuolon yö. Tähän asti tämä käy hyvin laatuun, hei! hei! Tulis kuolon yö. Hei, viinan Ja laiskuuten', Ne kiistelevi: Ken sais sydämen.
"Ei, isä", sanoi seppä, "ettehän toki luulle Heikki Sepän huolivan edes niin paljon kuin pajakypenestä tuommoisesta vuorikissan pojasta? Mutta, totta tunnustaakseni vaikka se on hupsun hullutusta en juuri mielelläni näe että se poika on niin paljon yhdessä Katrin kanssa.
Hänelle juohtui mieleen vanha neiti Savenius, joka asui siellä kaupungissa rännikadun varrella, pienessä matalassa kamarissa, ikkuna melkein maan tasalla. Lapset häntä pelkäsivät, sillä hänen sanottiin olevan vähän hupsun; ja kummalliselta hän todenperään näytti, kun mennä leuhkasi kadulla, otti pitkiä askeleita ikäänkuin jotain paeten eikä katsonut ihmisiin koskaan.
"Odotahan toki edes, muija, siksi kun tilimme on selvillä. Olenhan sinulle velkaa sekä palkkaa että juomarahoja." "Ja sekin on taas sinun hupsun pääsi keksintöjä. Mitä palkkoja tahi juomarahoja minä muka ottaisin sinun äitisi pojalta, kun se vainaja minua syötti, ja vaatehti ja katoksensa alla suojeli aivan kuin omaa siskoansa?"
Marketta, vaikka hupsun Olivier-paran vaimo, vastasi tähän tervehdykseen arvokkaisuudella, jonka kenties murheen ankaruus hänelle antoi.
"Minä vaan ihmettelen tämän-aikuisten nuorten tapoja ja mieliä. Liisulle tässä juuri äsken sanoin, että hän saa ottaa Jaakkonsa, koska se nyt on maailman paras hänen mielestään, ja tyttö kiitti siitä niin, että polvilleen lankesi. Hupsun tapoja mutta hyvä lapsi hän on; oikeinpa nöyräksi hänen olen kasvattanut, ja ikäväni tuota tyttö-raiskaa tulee, se on aivan varma".