Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa, käteheni nyt käsin värjyvin tarttui hän sekä lausui: auk' ovi pankaa lähteissänne, ett' illan ma ilmaa henkiä saan, sekä kuollessain salon nähdä ja aallot. Voinut en lähteä pois, en jättää hänt' avutonna puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa, vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin.
Ja nyt mun pitää kiirehtiä ystäväni Smotherwell'in luokse, jonka minä hyvin toivon saavani suostumaan minun hankkeeseni Bonthron'in suhteen. Ja näin olen sitten pelastanut taksi ihmishenkeä, sen sijaan että hukutin yhden ainoan". Verinen tuoss' on ruumiinsa; Haavansa, niinkuin sata suuta, Auk' on ja kovaa kostoa Murhaajan julman päälle huutaa. Uranus ja Psyke.
Näät vaikka rannalta se pohjan näkee, se nää ei syöveriin; on sielläi pohja, vaikk' katsehelta verhoaa sen syvyys. Valoa vain on se, mi ijäisestä seesteestä virtaa, muu on kaikki mustaa ja varjoa tai myrkkyä vain lihan. Nyt kyllin auk' on sulle kätkö, joka elävän oikeuden peitti sulta, tuon, josta kysynyt jo oot niin usein.
Kaikilla teill' on haavat takapuolla; Punainen selkä, mutta pelvon horkast' On naama kalvas. Käännös! Päälle käykää! Tai, kautta taivaan tulten, volskit jätän Ja teihin isken. Päättäkää, ja menkää! Jos lujina te pysytte, niin heidät Ajamme heidän vaimojensa luoksi, Niinkuin he meidät saartovallillemme. Volskilaiset ja roomalaiset palajavat ja ryhtyvät uudelleen taisteluun. Nyt auk' on portti.
Näät vaikka rannalta se pohjan näkee, se nää ei syöveriin; on sielläi pohja, vaikk' katsehelta verhoaa sen syvyys. Valoa vain on se, mi ijäisestä seesteestä virtaa, muu on kaikki mustaa ja varjoa tai myrkkyä vain lihan. Nyt kyllin auk' on sulle kätkö, joka elävän oikeuden peitti sulta, tuon, josta kysynyt jo oot niin usein.
Mä' istuin lintuin luona huoneessain Ja heinää annoin niille armahille, Ja häkin ovi oli selällään; Kun juuri juttelin ma pienosille, Niin somin lintu lähti lentämään. Tavoitin kiini häntä laattialta, Onnettomuudeks' auk' ol' akkunain En kertoa voi sulle kauhuain! Niin ulos lintu lens'. En kuulla malta! AINA. Mun silmäin seuras hänen lentoaan, Hän lensi tuohon tuomeen istumaan.
Mä harjahirren nostan maineellemme Sen edestä vaikk' ehtyis valtimoni Ja sydämmeni nesteet purskahtaisi. NIILO. Kas nepä äänet sointuu miehen suusta, Kun sanas täytät, synnyt veljekseni! Siis riennä riviin! viel' ei vihollinen Veressään ole kyllin kylvetetty. Viel' auk' on sulle tanner taistellakses, On kuninkaamme kuolo kostettava.
Auk', umpeen silmät käy, ne harhaellen Täht'tarhoja ja Tuonta tapailee, Kirkkaiksi käyvät, synkiks vuorotellen Mik' on tuo haamu? hän mit' aattelee? Hakeeko onneaan hän kadonnutta? Yön salaisuudetko hän ilmi luo? Vai, Suomellenko mieltäin uraa uutta, Yön henget kanssaan neuvotteluun tuo? Kah! Kas!
Tuon kosken uurto auk' on läpi aikain Ja pellon viljelys, kun jatkuu työtä, Ain' antaa uutta, uutta hedelmätä. Ja myllärin, maamiehen omatunto Saa rauhan kestävän ja sopusoinnun, Kuin ruumiskin yön unen, terveyden.
"Salpa auk' yön tyynnäkin! Auki! valvoo armahin! Kiinni, valjetessa koin!" SlEBEL. Niin laula, veikko, sie, ett' armaan kiitos soi! Kai vielä naurun aika tulee mulle. Mun petti hän, ja samoin käypi sulle. Tuon sulhoks' peikko jääköhön, Ja ristitiellä loikukoon sen kanssa, Ja vanha oinas Hornast' tullessansa Ohi juosten heille "hyvää yötä" määkiköön! Ei kelpomiestä ansaitse Semmoinen piika retkale.
Päivän Sana
Muut Etsivät