United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Läks sitten köyhänä ja harmaapäänä palalta pala kerjäämään hän; miehen tuon mielen maailma jos tuntis, sitä enempi kiittäis, vaikka nytkin kiittää.» Seitsemäs laulu Hosianna, Pyhä Herra Zebaoth, mi valkeudellas valtakunnissasi ylitse loistat tulten onnellisten! Näin syventyen sävelmäänsä alkoi olento tuo nyt laulaa, kahden valon kauniisti hänen päätään kaarrellessa.
voi hyödyttää.» Niin nopsaan tähdenlennon, kalevan tulten elokuisin illoin en nähnyt taivast' ole halkaisevan kuin nuo nyt nousi ylös vuorta jälleen ja muihin yhdyttyään meitä kohden taas rajun ratsasparven lailla syöksyi. »On noita monta, jotka tänne ryntää sua pyytämään», nyt virkkoi Mestarini, »mut mene vain ja käyden kuule heitä!»
Tän kaiken, tiedä, armaan', Jo kerran ennenkin näin. Elo, mailma on liian hajanainen, Jos professoreihimme lähtisin vainen! Vain paikkaustyöthän on virkana hupsuin. Elon laittavat kuntoon ja systeemiin, Yömyssyineen ja viittansa tupsuin He luomisen aukot tukkivat kiin. On illalla vieraita heillä, Talo tulten säihkeessä on. Nään kirkkaassa ikkunassa Utuvartalon liikunnon.
Silloin talviset yöt, revon tulten leimussa myötään, Ilman impien kanss' tanssin ja leikkiä lyön; Kolhaisen myös vasarallani nukkuvien tuvan seinään, Muistutan: kuinkapa lie kaikk' ovet suljettu vaan! Tähtiä hangelle kylvän, pensaat, puut hopeoitsen Kas, nepä kimmeltelee loistossa armahan koin! Lapsille ikkunan ruutuun kukkia teen komeoita, Vaikkapa pienosien ystävä muuten en lie.
Ei vaalijoiksi teistä sen valkean vallan, ei päästäjiksi synkeiden pilvien kohdun, ei leikkienne tantere kultainen kenttä öisien tulten. On onnenne käskyä ankarien kuulla. On vapaus käskeviä henkiä varten. He tanssivat soidessa salamien säilän, he huippuja kulkevat, allansa kuilut, elämä ja ihmiset, kuoleman kauhu.
Nyt viattomiksi tulkaa uudelleen jos enää voitte. Olkohon lempemme niinkuin lähde laella tunturin korkean, jylhän, raikas ja selkee, kalvolla auringon kirkkahin kulta, pohjalla vellovan elämän suoni, mi väkevänä, kiihkeänä tykkii. On nainen Suuri-mahdollisuus yhä: hän synnyttää voi lailla syksy-yön kirkkaimman tähden, taikka marraspilven, mi tuhoo ihanimpain tulten työn. Syksy saapuu.
voi hyödyttää.» Niin nopsaan tähdenlennon, kalevan tulten elokuisin illoin en nähnyt taivast' ole halkaisevan kuin nuo nyt nousi ylös vuorta jälleen ja muihin yhdyttyään meitä kohden taas rajun ratsasparven lailla syöksyi. »On noita monta, jotka tänne ryntää sua pyytämään», nyt virkkoi Mestarini, »mut mene vain ja käyden kuule heitä!»
Läks sitten köyhänä ja harmaapäänä palalta pala kerjäämään hän; miehen tuon mielen maailma jos tuntis, sitä enempi kiittäis, vaikka nytkin kiittää.» Seitsemäs laulu Hosianna, Pyhä Herra Zebaoth, mi valkeudellas valtakunnissasi ylitse loistat tulten onnellisten! Näin syventyen sävelmäänsä alkoi olento tuo nyt laulaa, kahden valon kauniisti hänen päätään kaarrellessa.
On niinkuin taistoa tulten julmaa Tai valomerten tää myrsky ois, Kun liekin leiskuvin pohja huimaa, Ja päiv' on kirkas ja yö on poiss'. Kuin Noan aikoina taivahalle Sai Luoja kaarensa korkean, Ett'ei hän vast'edes vetten alle Hukuta kansoja kuolemaan, Niin meill' on merkkinä pohjan puolla, Kun valot yölliset välkkyää, Tääll' ett'ei aiota yöhön kuolla, Ett' tahto Luojan ei ole tää. H
Ja leivonen, kaivattu kumppali ennen, nyt pyydän mä, koito, sun vaikenemaan: mun kanteloraukka ei riemua siedä, se kansani kanssa nyt itkee vaan. Myös tummain silmies tulten säihkyt, ne näin minä kyllä, mun impyein, ja rintaan mullakin leimahti liekki, sun toivoni morsiameksi jo tein.