Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Myrsky vinkui ja kiljui Ruusulakson nurkissa; akkuna-luukut narisivat, ovet ja portit porasivat surullisesti sarannoillansa, ja huhkaan poru ynnä syksy-yön vinkuva tuuli kuuluivat hirvittävältä. Sisällä oli niin hiljainen olo.
Mutta silloin rupesivat harvenemaan ja tuokion kuluessa sulivat kokonaan ja katosivat äärettömään tyhjyyteen. Ainoastaan virkeät tuikkivat tähdet jäivät valvomaan ja niukasti valaisemaan syksy-yön kuutonta taivaan kantta. Ja pimeään syvyyteen kätkeytyi uneksiva maa. Hanna pani tulen kattolamppuun, asetti sen niin suurelle kuin taisi.
Kuin enimmiten en päässyt oikialla kunnolla kulkemaan, niin tuli päivästä, joka täällä pohjaispuolella lyhenee enemmin kuin eteläpuolella Suomenmaata, jo ennen taloon päästyäni loppu. Kuuta ei ollut, ja pilvinen taivas ja lumeton maa tekivät syksy-yön pian pilkkopimiäksi. Vielä tuli lampi, jota kulin enimmiten rantaa myöten, etten menisi sivuitse jo'en suusta.
Kun sinä iltana naapurit tulvailivat pihaani ja auttoivat toinen toistaan ja kaikki minua kuin suuri veljesjoukko; kun näin, miten köyhät päiväpalkkalaiset, joilla ei ole mitään kadotettavaa laajassa Jumalan maailmassa ja joiden taas toisena aamuna varhain täytyi mennä kovaan, vähäpalkkaiseen työhön, miten he koko pitkän kylmän syksy-yön heiluttelivat kovettuneita käsiään, kuin tekisivät he työtä hengen edestä silloin vannoin minä siitä hetkestä saakka luopua kaikesta ylpeydestäni ja kopeudestani ja pitää ihmisiä ainoastaan veljinäni.
Nyt viattomiksi tulkaa uudelleen jos enää voitte. Olkohon lempemme niinkuin lähde laella tunturin korkean, jylhän, raikas ja selkee, kalvolla auringon kirkkahin kulta, pohjalla vellovan elämän suoni, mi väkevänä, kiihkeänä tykkii. On nainen Suuri-mahdollisuus yhä: hän synnyttää voi lailla syksy-yön kirkkaimman tähden, taikka marraspilven, mi tuhoo ihanimpain tulten työn. Syksy saapuu.
Suo päivän mennä ja toisen tulla, ei ole kiirettä mulla. Minä salaisten unten saituri oon. En herää ma kevään aurinkoon, ja suhinan suven päivien kuin suihkeen sadun lintujen minä uneni lävitse kuulen vain. Ja leikkejä tuulten lauhkeain ja poutapilvien karkelon vain aavistanut mun sieluni on. Mut tullessa ensi syksy-yön minä unteni lippaan auki lyön.
Päivän Sana
Muut Etsivät