Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Karkelossa oli Kari saanut Annikille kuiskatuksi menevänsä vartijaksi ja pyytänyt häntä tulemaan toverikseen. Annikki ei ollut mitään vastannut, puristanut vain heikosti Karin kättä suostumukseksi. Mutta karkelon jälkeen oli tyttö kadonnut. Ei häntä näkynyt tuvassa kummassakaan, ei ollut saunassa eikä aitoissa, joista Kari häntä katseli. Ehkä oli mennyt edeltä yhtymäpaikalle.
Nyt tarjottiin simaa, ja vähän aikaa levähdettyä alkoi karkelon toinen ja vakavampi osa, joka oli jäännös muinoisilta ajoilta, mutta joka silti sopi hyvin ajan sotaiseen luonteeseen ajan, jolloin ne karoliinit olivat kasvamassa, jotka muutamia vuosia sen jälkeen tulivat maineellaan täyttämään koko Euroopan.
Suo päivän mennä ja toisen tulla, ei ole kiirettä mulla. Minä salaisten unten saituri oon. En herää ma kevään aurinkoon, ja suhinan suven päivien kuin suihkeen sadun lintujen minä uneni lävitse kuulen vain. Ja leikkejä tuulten lauhkeain ja poutapilvien karkelon vain aavistanut mun sieluni on. Mut tullessa ensi syksy-yön minä unteni lippaan auki lyön.
Ja kummitukset kuutamon nyt kehään järjestäyvät, kajahtaa laulu karkelon, he piiritanssiin käyvät: »Vaikk' katkee sydän, kärsi se!
Kuink' otat suosiohos sinä Troian röyhkeät miehet, riettaat mieleltään, verenahneet ainian, joit' ei konsaan kyllyttää voi tappavan taistelon telme? Kaikkeen kyllästyy, unehenkin, rakkauteenkin, lauluun armaaseen sekä riemuun karkelon kauniin, vaikk' ovat sorjemmat toki kuin sota nuo ylenkyllin nauttia; vaan verivimmapa ei väsy iliolaisten!"
Toisen joukon johtaja taas Eudoros ol' uljas, neitsyt-äitinen tuo, Polymelen, karkelon kauneen, Fylaan tyttären, laps; ihasilmin näät näki piiriss' impien laulavien hänet Argontappaja aimo, Artemis-ampujatarta kun välkkyvänuolta he palvoi; nous yliskammiohon, salass' immen siell' lepäytti Hermes, onnentuoja, ja niin nyt loistava poika syntyi, Eudoros, jalo juoksuun, sankari taistoon.
MEFISTOFELES. Hän lätäkköön käy istumaan, Siell' lohdutaiksen tavallaan; Hän hengen ynnä henget torjuu luotaan, Kun verimadot syövät hänen puotaan. Miks' sorjan lintus laskit lentohon, Ku laulellen sun kanssas kiiri? FAUST. Uh! kesken laulujen ja karkelon Sen suusta hyppäs tulikarva-hiiri. MEFISTOFELES. No entäs sitten! Ootpa turhan arka. Hyv' ettei harmaa ollut hiiri parka.
Yön kun miehissä riehumme, olivat keskenään tuumineet ja sen nyt Panulle ilmaisivat, niin on aamulla metsä jo maan tasalla ja huominen päivä on karkelon ja ilon päivä koskematon! Ja siitä kaikki kaskimaalle hankkiutumaan. Kirveet olalla he rantaan riensivät ja siitä itsensä salmen yli soudattivat.
Hän kirjoittaa itse siitä 18 p:nä helmikuuta: »Minä olen niin iloinen, niin onnellinen, sillä olen taas elänyt muutamia niin suloisia, niin ihania päiviä. Mutta älköön kukaan kuvitelkokaan, että tanssiaiset, karkelon humu ja pyörre olisivat olleet syynä siihen. Ei, kaukana siitä! Jotakin muuta tarvittiin, jotakin aivan muuta, muuttamaan minut kädenkäänteessä surullisesta iloiseksi.
Mut vielä on elolla entinen leima: käy toisaalla leikki ja karkelon keima ja toisaalla veljet sorretut huokaa vapautta vaatien, kerjäten ruokaa.... Ja missään ei tyyssijaa lie tasapainon, on aika ahdingon, syyttömän vainon; ei kenkään toistansa ymmärrä, kuule, ei tuomion päivää tulevan luule....
Päivän Sana
Muut Etsivät