United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllästyy kahviin!" kirkasi pikku Tiina, joka sai maistaa tätä juomaa vain suurina juhlina ja sunnuntaisin. Kaikki nauroivat, mutta äiti sanoi: "olet matkustanut raittiissa ilmassa, siksi olet saanut ruokahalun." "Kai se niin on. Tehtaassa haisee öljyltä ja on niin kuuma, enkä minä käy ulkona muuta kuin työhön mennessäni ja sieltä kotiin tullessani."
Hän keksi tuumia tuhansittain miehensä huolia karkottaakseen. "Mennään johonkin syrjäseutuhun, tullaan talonpoikaisiksi ihmisiksi; sinä kynnät, kylvät, ajat härkiä; minä hoidan lehmät". Olihan tuossa naurun syytä yltä kyllin. "Jos ottavat sinun vangiksi, ma kuljen tuomaris tykönä, kunnes kyllästyy käyntiini ja päästää sinun.
Minä tahdon hempeän ja hiljaisen. Minä tahdon milloin minkin, kuului Shemeikka pala suussa puhuvan. Milloin neitsyen, milloin naisen, milloin tulisen, milloin tyynen. Pian yhteen kyllästyy. Onko sinulla milloinkaan ollut yksi edes niin kauan, että olisit ehtinyt kyllästyä? Shemeikka ei vastannut siihen. Se oli jonkun toisen ääni, joka sanoi: Yksi aina kesässään.
»Kyllästyy tähänkin, iankaikkiseen retuamiseen.» »Mutta kun on akka kotona eikä pääse enää tällaisiin joukkoihin, niin sitä on niin kuin olisi jalat taivaassa ja pää penkin alla», oli Siukun tuuma. »Mutta totta puhuen, minun käy vähän vihakseni nyt, kun sinä erkanet joukosta», kertoi Esa, »olisi meidän pitänyt yksissä juonin vielä kerran saunottaa niitä körttiläisiäkin.»
Hän kyllästyy pian poutaan ja toivoo sadetta, ja päinvastoin. Jos hän jollakin pyydyksellä saa hyvin, hän muuttaa toisen saadakseen vielä paremmin. Jos hän ei saa, tietysti hän silloin ja varsinkin silloin tekee kaikki voitavansa saavuttaakseen paremman tuloksen. Ottivatpa pienet kuinka kiihkeästi tahansa, hän jättää ne ja työskentelee koko päivän, turhaankin, tavoittaakseen suuren.
Työstäni, sen minä sanon, olen elänyt ja elän, jos tervennä pysyn, eikä lopu työ. Johan nyt Tiina kyllästyy, sanoi kirjuri. Kyllästyn minä sellaisesta... No, vihat lähtään syömään voileivän kanssa suihin, sanoi Esa. Tule Tiinakin. Kyllä tulisin, jos entiset haltijat eläisivät. Vaan nyt menen sellaiseen taloon, jossa rohveettata ruokitaan työstään. Eikö kelpaa täällä? Ei nyt. Kiirekin on.
"Minä olen niin tottunut näkemään vaan kalpeita tehtaantyttöjä." "Niin, sinä et ole tullut lihavammaksi kahvista ja vehnäleivästä", sanoi isä puoleksi leikillä. Miina oli hieman hämillään ja sanoi: "ensi kerran pitkään aikaan minun on nälkä." "Eikö sinun ole nälkä joka päivä?" kysyi Matti silmät pyöreinä. "Ei ole. Ja sitä kyllästyy niin kovasti kahviinkin."
Puhelin heistä muutaman kanssa. Sellaisia naisia olisi hauska omistaa! Kuinka ikävät ovat sitä vastaan meidän naisemme! Ihanat, kuin täysikuu, posket kuin ruusut, silmät kuin tuli, mutta hengettömät, typerät, kuin kuvapatsaat! Allah, Allah! Noihin yksinkertaisiin olentoihin kyllästyy!"
"Katsokaapas kahdenneljättä vuotias mies, joka on tuomittu tyytymään aviolliseen perheruokaan, kyllästyy pian siihen, jos hänellä on verta suonissaan; ja minä tyytyisin kuitenkin tuohon perheruokaan, jos se olisi vahvaa ja ravitsevaa ja jos sitä saisi niin paljon kuin haluttaa. Mutta voitteko ajatella, tässä eräänä yönä..."
Toinen väsyy tai kyllästyy ja joutuu pois vireestä, kun toinen on kärsivällisempi ja innostuneempi ja tahtoisi jatkaa, silloin kun toinen haukottelee leukansa sijoiltaan ja ehdottaa, että mentäisiin kotiin.