United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän veti tuolin lähelle sänkyä, istui tuolille ja alkoi lukea. Kapteeni näytti nielevän jokaisen sanan ja kummastuksella kuunteli Tiinakin lapsen selvää lukua. Hänen mielestään tuntui siltä kuin hän olisi kuullut jotakin outoa, ennen kuulematonta ja jokainen sana tuntui kultarakeina iskeentyvän kiinni hänenkin sydämeensä.
Tiinakin taas ähkäsi ja kääntyi vuoteellaan. Matti huokasi raskaasti, käänsi itseänsä hänkin. Oljet ratisivat alla ja synnyttivät ääntä. Pelotti, että sekin häiritsisi Tiinaa... Ehtoolla, kun Tiina niin ystävällisesti vastaan otti, oli Matin mieleen johtunut, että tässähän sitä nyt saadaankin sijaa toistaseksi. Tuo oli mieleen hiukan rauhoittavasti vaikuttanut... Nyt sekin toivelma haihtui.
"Hän sanoi, että kun ei untakaan saa, niin meneehän sinne edes kävelemään aikansa kuluksi," koetti Sanna puollustaa. "Jopahan... Kyllä se surkea tapaus oli teille." "Oli se." Sannan teki jo mieli nousta, mutta ei uskaltanut, kun Tiinakin vielä tuntui niin unelias olevan.
"No, aina jotain, mutta kun ei mitään yritä." "Hmm," mumisi Matti. "Pyytäisit joltain työkaluja lainalle," jatkoi akka. "Lempoko heitä kerjäämään! Koettaisit itse jotain tehdä, niin kuin kehrätäkin. Kehruuta aina saa ... saapa Tiinakin." "Miten minä kehrään, kun ei rukkia ole!" tiuskasi akka, "ja kuten näet tämän lapsen kanssa kyllä on tuskaa, kun ei yhtään tule yksinään toimeen."
"En, en, vaan tuo tuo puri minua," sopersi Anni pelosta vaaleana ja vapisten osotti hän vieressään olevaa käärmettä. "Mikä? Sano Herran nimessä mikä?" huusi hätään rientävä Tiinakin melkein yhtä säikähtyneenä, kuin Karja-Anni itsekin. "Käärme, käärme," huokaili tyttö tuskissaan. "Ettekö näe; tuo kyy paholainen tuossa?" "Voi hyväinen aika!
Joukko oli liian suuri ... ei kukaan sanonut olevan tilaa tuvassaan, eikä missään ollut sellaisia joutilaita huoneita joita olisi saanut ilmaseksi hyyrätä. Matilla oli oikein taas hätä kädessä, semminkin kuin Tiinakin oli kokonaan taipumaton enään pitennystä myöntämään.
Työstäni, sen minä sanon, olen elänyt ja elän, jos tervennä pysyn, eikä lopu työ. Johan nyt Tiina kyllästyy, sanoi kirjuri. Kyllästyn minä sellaisesta... No, vihat lähtään syömään voileivän kanssa suihin, sanoi Esa. Tule Tiinakin. Kyllä tulisin, jos entiset haltijat eläisivät. Vaan nyt menen sellaiseen taloon, jossa rohveettata ruokitaan työstään. Eikö kelpaa täällä? Ei nyt. Kiirekin on.
Nyt oli kahvi valmis, ja koska oli juhlapäivä, sai pikku Tiinakin kupillisen sitä sekä suuren viipaleen vehnäleipää. Kun Liisa oli vienyt pois kahvivehkeet, otti hän esiin heinälaatikkonsa ja rupesi lieden ääressä valmistelemaan mannaryynipuuroa päivälliseksi. "Kuuleppas, Miina", sanoi Antti, "keittäisit puuroa laatikossa, niinkuin Liisa tekee."
Tiinakin rauhoittui, kun näki, että noilta raukoilta oli ainakin ensi hätä poistettu, ettei hänen tarvinnut ruveta pienistä varoistansa syöttämään. Tuota hän ei olisi voinutkaan tehdä ilman uhrausta, sillä hänkin oli köyhä ja elatuksensa hankittava kymmenen kynnen nenästä.
Aivan usein ennenkin oli niin käynyt ja monta riitaa siten välttynyt. "Mihinkähän tästä nyt ruvetaan menemään?" Matti vähän ajan kuluttua alkoi kysellä. "En ymmärrä." Tuon pitemmälle ei keskustelu päässyt, sillä ei kumpasellakaan ollut mitään ehdotusta esiin tuotavana. Tiinakin nousi ylös jo ja rupesi kahvia juomaan. Kaatoi Sannalle ja Matillekin.