Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025


Mutta, niinkuin itsekin sanot, minä luulen samaa, ettei suutarin työ kasvavalle pojalle niinkään terveellistä ole." Rouva yhtyi miehensä mielipiteesen. Herrasväki menivät takaisin paikoillensa, ja kun he olivat toiseen huoneesen poistuneet, antoi mummo Matillekin kahvia vehnäsen kanssa. "Muuttaisitko sinä mielelläsi muuhun ammattiin?" kysyi mummo.

Hän virkkoi hyvästi-jättäissänsä: Mitä ihminen tekee, sen edestänsä löytää; sullotun ja kaksinkertaisen mitan olen saanut älä minua Matti järin kovin vihaa! Jumala varjelkoon, sanoi Matti, ja läksi ulos Kailua valjaisiin säälimään. Tiemme erosi Punalan veräjällä. Oli mielessäni jotakin, jonka olisin sanonut Esterille, ja Matillekin, mutta eihän se sana suustani lähtenyt.

Sanoi Matillekin: "anna niiden mennä, joilla on kiire, vielä mekin sinne ehdimme, on meillä hyvää aikaa." Näin hiljalleen hevosten hölkätessä ja ajajain tarinoidessa oli matka kulunut jo hyvästi voittopuolilleen. Ei ollut enää kuin korkeintaan pari virstaa kirkolle, Silloin yht'äkkiä kuulivat kirkkomiehemme takanansa pari kovaa piiskan sivallusta ja ähkymistä hevoselle.

Liisa ajatteli, että jokohan heidän kotimiehensä lienee lypsänyt vai vastakohan savua tehnee... Ka, kun ei tullut sanotuksi, että palavakkanen on aitan ylähyllyllä ... vaan ehkä se sen sieltä löytää. Sanoi sen Liisa Matillekin, ja sitä arveli Mattikin, että kyllä kai se sen sieltä löytää, kun lypsinkiulun ottaa. Matti ja Liisa tulivat tienhaaraan.

Vaivaisia syntisiä me kaikki olemme, Matti niinkuin muutkin, kuului pistävästi nurkasta. Kukas täällä täydellinen on, huoahti Malakias. Kelpaahan Matillekin jumalanvilja, muistutti Miia. Olen koettanut olla kohtuullinen nautinnossani, sanoi Matti. Nyt kuului meluavasta joukosta: En minäkään ole sikana ollut! Määräni minäkin tiedän! En ole kertaakaan kurrassa ollut.

Aivan usein ennenkin oli niin käynyt ja monta riitaa siten välttynyt. "Mihinkähän tästä nyt ruvetaan menemään?" Matti vähän ajan kuluttua alkoi kysellä. "En ymmärrä." Tuon pitemmälle ei keskustelu päässyt, sillä ei kumpasellakaan ollut mitään ehdotusta esiin tuotavana. Tiinakin nousi ylös jo ja rupesi kahvia juomaan. Kaatoi Sannalle ja Matillekin.

Lassin Paavokin kaivoi tupakkikukkaron taskustaan, täytti oman piippunsa ja tarjosi Matillekin. Mattikin täytti nysänsä, raapasi tulitikulla tulen ja sytytti piippunsa, sekä nosti sitte tikun tyngän Lassin Paavonkin piipun päälle, vaikka sormia vähän polttamaan rupesi.

Matti esitti, että olisi annettava rosvojen murtautua pirttiin, jonne heidät sopisi salvata, mutta Yrjö ei tähän suostunut, hän ei antanut kaikkien lurjusten pirttiänsä myllätä. Siinä neuvottelun kestäessä tapahtui meille se kunnia, että, kun Yrjö meni pirttiin, niin saimme avatusta ovesta nähdä sen sisustankin onni joka Matillekin oli tapahtunut pari kertaa ainoastaan.

Herra otti edestään maalipäisen puukkoveitsen, leikkasi sillä leivästä palasen, levitti sen päälle voita, leikkasi vuolakkeen lohta, pani sen voileivälleen ja rupesi siitä leikkelemään paloja suuhunsa, ennenkuin kävi metsopaistimaljaan käsiksi. Hän teki vieressään istuvalle Matillekin voileivän, veti maljasta lihakimpaleen ja sanoi: »Näytäpäs sinä mallia, miten tälle on tehtävä

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät