United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitäs tyhjää olisipa sekin wiisasta, että antaisin ruoan pois omasta suustani...! Oih! täällä on semmoinen pakotus ... mutta kuulepas sinä siinä: paljonkos annat hywäntekiäisiä, niin annan sinulle rahoja lainaan? sinulla on kelpo takausmiehet ... woi, woi kuinka polttaa rahani! rahani! tuo lurjus ei jaksanut maksaa kaikkea kaswua woi, woi, auttakaa, auttakaa!
Sillä jos niin tekisitte, niin minulla, vaikka sen olisitte tehneet kaikkein syrjäisimmässä kaikista Skotlannin sopukoista, olisi sielläkin korvat, jotka sen kuulisivat, ja käsi sekä väkipuukko, jotka petturin sydämen löytäisivät. Minä olen mutta se sana ei tahdo päästä ulos suustani!"
Kerro minulle, vanhalle ystävällesi, niin tulee helpompi ollaksesi»; Loviisa nousi sängystä ja sitasi alushameen vyötäisilleen. Istuimme molemmat sängyn reunalla kuun kalpeassa valossa. Ikkunan edessä olevan koivun oksat huojuivat hiljaisessa tuulessa. Oli vaikea alkaa; en saanut sanaa suustani; purskahdin itkuun ja heittäysin Loviisan syliin. »Lapsiparka, lapsiparka», Loviisa silitti päätäni.
SANNA. Tuopa oli juuri kuin minun suustani. En ymmärrä, mitä tästä pitää ajatella. SANNA. Minä jo sanoin silloin, kun Mauno tähän taloon tuli: no kaikkia hulttioita ja maan kulkijoita se Roinilakin taloonsa vetää. Niin, kyllä sen Anttikin muistaa, että minä niin sanoin. Ja niin ylpeäksi oli se mies paisunut, ettei hän hyvää päivää minulle tehnyt, kun tiellä vastaan tuli.
Mr Roach virkkoi, sanoessaan jäähyväiset hänelle ovella, erityisellä painolla: "Ei oman itsekohtaisen huvini takia muistakaa se. Milloin vaan kuulette minun kääntymykseni olevan keskustelun aineena maailmassa, niin sanokaa omasta suustani kuulleenne nämät sanat ei oman itsekohtaisen huvini takia. Ei! Sanokaa terveisiä Welby'lle hän on itse nainut mies; hän käsittää minua." YHDEKS
"Kuninkaallinen veljeni", sanoi hän, "veljenpoikani prinssi katselee niin suurella epäluulolla kaikkia minun suustani tulevia varoituksia, että minun täytyy pyytää teitä itse näkemään sitä vaivaa ja selittämään hänelle, mitä hänen on hyvin tarpeellista saada kuulla". "Se mahtaa olla hyvinkin ikävä sanoma sitten", virkkoi prinssi, "koska ei Albanyn herttua osaa sitä mesisanoihin kääriä".
Vauhtimme oli niin ankara, että sydämeni tuntui pakahtuvan kylkiluita vasten, eikä minulla ollut aikaa ajattelemiseen enkä hengästyksissäni saanut sanaakaan suustani. Muistan vain ihmeekseni huomanneeni, että Alan tuon tuostakin ojentautui suoraksi ja katsoi taaksensa. Silloin kuulin aina kaukaa sotamiesten karjuntaa ja ilonhuutoja.
Ja tällä kertaa heillä on kaksoiset. Tulee oikein suuret ristiäiset! Suuret ristiäiset todellakin! nauroi Ellen. Mene sinä vaan. Onko viulu saanut uusia kieliä? On, kiitos. Nyt se soi niin lystikkäästi kuin hautajaisissa! Mitenkä? En tiedä. Sanotaan niin. Ja sana pääsi suustani. Henrikillä oli kiireet työt tähän aikaan. Hänen piti nyt palata, ennenkuin tuli pimeä. Ellen saattoi häntä tielle.
Heittelen päätäni, vaahtoa roiskuu suustani jäälle, kuolaimet ovat katketa hampaissani. Seisomme ... seisomme... Hän kaiketi odottaa jotakin. Jo liikahtaa hiljainen valo tuvan ikkunassa, värähtää niinkuin säikkyväinen. Mutta kiristyneissä ohjissa minä tunnen isäntäni käsien alkavan vavista. Hetken kuluttua avautuu tuvan ovi hiljaa.
Mutta minä soisin, että sanoisitte minua Uriah'ksi, jos suvaitsette. Se on niinkuin entisinä aikoina". "Hyvä! Uriah", lausuin minä, sysäten sanaa suustani jonkunmoisella vastuksella. "Kiitoksia!" vastasi hän innolla. "Kiitoksia, Master Copperfield! Tuntuu siltä, kuin vanhat tuulet puhaltaisivat taikka vanhat kellot soisivat, kun kuulee teidän sanovan Uriah. Minä pyydän teiltä anteeksi.