United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Holman ja Lahisten manttaalit ovat yhtä suuret. Maa tulisi jaettavaksi tasan kahtia." Purskahdin väkisinkin nauruun. "Olen aina tiennyt savolaiset itsepintaisimmiksi kaikista itsepintaisista suomalaisista. Mutta miten, taivaan nimessä, koko riitaa on lainkaan viitsitty jatkaa? Sovintohan olisi ollut paras." Malmfelt hymyili. "Kaksi vuotta sitten tarjosin sovintoa juuri kahtiajaon perustalla.
Alussa äitini kyynelet valuivat virtana, sillä välin kun minä puolestani olin niin suuressa mielenliikutuksessa, etten saanut itketyksikään; mutta sitten minä näin hänen käyvän yhä kalveammaksi, kyynelet olivat lakanneet vuotamasta, ja hän istui varsin hiljaa tuijottavin silmin, huulet yhteen-puserrettuna ja käsi kovasti sydäntä vastaan painettuna. Silloin minä vuorostani purskahdin itkemään, lankesin polvilleni hänen viereensä, suljin hänen kätensä omaani ja niiskutin: "Isä, katso, mitä olet tehnyt!" Isäni viha sammui nyt kerrassaan, hän katseli äitiäni, seisahtui, suuteli hänen otsaansa ja sanoi: "Rakastettuni, minä olen peto, ja sinä olet enkeli.
MIILI. Ei kukaan mutta yöllä kuin makasin valveellani tähdet tuikkivat niin suurina ja kirkkaina ja ajatukset kävivät niin vakaviksi. Minä ajattelin omiani, jotka minun kohta täytyy jättää että minä vielä olen niin lapsellinen että minä tarvitsen niin paljon rakkautta. Enkä tiedä mistä syystä mutta minä purskahdin itkuun hillittömään itkuun
Kun siellä vaatteita likoon asettelin, rupesi sydänalani alla vääntämään pahasti. Heittäysin rannalle pitkälleni ja purskahdin katkeraan itkuun. Talveksi sain paikan kirkonkylän postineidin luona. Suurempaa onnea minulle ei olisi voinut tapahtua. Enkä ymmärrä, kuinka saatoinkaan niin onnelliseksi tulla.
Vastustukseni oli poissa, minusta tuntui kuin olisi korkeampi voima tarttunut käsivarteeni, ja minä ojensin hänelle teokseni. Hän otti sen, heitti leimuavaan takkatuleen ja virkkoi juhlallisen jylhästi: Noin pitää meidän uhrata epäjumalamme, jotka estävät meitä kunnian kruunua voittamasta. Minä purskahdin surkeaan, katkeraan itkuun, niinkuin olisi minulta jäsen leikattu ruumiistani,
Heti huoneeseen astuttuansa tuli hän tyköni, otti kädestäni kiinni ja sanoi: 'Jumalan rauhaa! olen kuullut, että elämäsi on parempaan päin; Jumala olkoon kiitetty! Minä purskahdin itkuun ja pyysin häneltä anteeksi törkeätä käytöstäni.
Woi kuinka se teki hywää sydämmelleni. Minä purskahdin ilosta itkemään ja ryöpsähdin hänen kaulaansa. Siinä sitten itkeä nyyhkytin niinkuin pieni lapsi, täynnä toiwoa ja luottamusta, mutta kylmältä ja yhtäkaikkiselta tuntui hän, 'mutta ehkä se on miehen wahwemman luonnon tähden', ajattelin minä.
Samassa kieltäytyi järkeni uskomasta, että kanuuna oli todella ollut olallani. Koko tuo ajatus, että olisin tuota esinettä olallani kantanut, tuntui minusta niin mielettömän hullunkuriselta, että purskahdin aika nauruun. Noituus murtui. Ymmärsin, että olin puolipimeässä tullut jotenkin irroittaneeksi kanuunan lavetistaan ja että se oli luiskahtanut katolle.
Tuo kuolemansynti omallatunnollani en Susannaakaan voinut saada muuta kuin lainaksi siksikun kuolema tuli, jolloin meidän oli erottava ja minun oli palattava niiden pahojen henkien luo, jotka elämäni ensimäisestä hetkestä asti olivat minut ikäänkuin omakseen anastaneet. Minä käännyin seinään päin ja purskahdin itkuun.
Heti kuin olin lähtenyt liikkeelle, ryöstivät minut tyhjäksi, ja minä olen käynyt jalkaisin koko matkan enkä ole nukkunut vuoteessa siitä saakka, kuin aloitin vaellustani". Tässä lujuuteni kerrallaan loppui; ja viitaten käsilläni näyttääkseni ryysyistä tilaani ja vaatiakseni sitä todistamaan, että olin kärsinyt, purskahdin rajuun itkuun, joka luullakseni oli ollut ahdettuna minuun koko viikon.