United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Missä olivatkaan silmäni, etten ensi katsannolla ymmärtänyt häntä, että voin tätä hyvästä vanhasta asiastamme luopunutta kavaltajaa ollenkaan laskea huoneeseni, vieläpä isänsä poikana tervehtiä ja sulkea sydämmelleni kuin omaa poikaani! Vähänäköinen hullu, sokea vanha narri, mikä olinkin!
Luonnollisuutta hän ei enää ollenkaan ehtinyt ottaa lukuun, vaan eli jo kokonaan siinä sen ajatuksen vallassa, mitä hän on sille seuralle, jonka katseet tuntuivat selässä, päässä, käsissä, jopa korvain nipuissakin. "Kumartaako jo venheestä, vai nousta ensin maalle?" "Merkillistä, mikä minun sydämmelleni on tullut!
MARTTI. Jos et sitä tee, niin oletpa onneton, koska sinun tästälähin kohtaan. PAIMEN. Täytyyhän minun se tehdä. MARTTI. Jaa, jaa; se tee, jos mielit säästää selkääs. PAIMEN. Mutta hellittäkäät kaulukseni. MARTTI. Ei tällä hinnalla. Saatpa ensin vähän sauvastani; sillä tarvitsenpa hieman öljyä sydämmelleni.
SKULE KUNINGAS. Sinun poikasi ! INGEBORG. Ja sinun, Skule kuningas! Ingeborg! INGEBORG. Ota hänet! Hän on ollut elämäni valo ja lohdutus kaksikymmentä vuotta; nyt olet sinä Norjan kuningas; kuninkaan pojan täytyy päästä perintöönsä; minulla ei ole enää oikeutta häneen. Ylös sydämmelleni, sinä, jota niin palavasti olen ikävöinyt! Poikani! poikani! Minulla on poika!
"Mutta", sanoi hän melkein kuumeentapasella innolla, "kuin tuo toinen ei tosiaan saa tietää sitä, kuin itse tekee kaikki, saattaaksensa ". Kävin hänen luoksensa: "Sano minulle, luuletko voivasi elää koko elämän minun kanssani yhdessä, havaittuasi ett'et ole enää minun sydämmelleni rakkaampi kuin kuka muu tahansa, jota kunnioitan ja jonka ystävä olen?"
Ja net minä nyt tahdon teille ilmoittaa.» »Katsoissani maantiluksia, joita me kasvoimme hiessä viljelemme, ei ilman Herran Jumalan siunaukseta, kävi minun usein sydämmelleni, että työ meillen tekee niin paljon vaivaa; ja minun kävi usein sydämmelleni, ett'ei ole kaikki vielä niin hyvin viljelty, eikä sentähden anna niinpaljon, kuin pitäisi.
Olen kuten kukkanen kedolla ja kuten taivaan lintu, minä en kehrää enkä kylvä, mutta saan kuitenkin osani tämän maailman hyvyydestä. Niin, niin, nuoret neitini, vanha Leena on kaikin tavoin tyytyväinen. Hyvästi nyt taas tällä kertaa! Hyvästi, ja kiitoksia paljo, kun tulitte katsomaan! On niin ilahuttavaa sydämmelleni, kun muistetaan minua.
Ei koskaan kirkasteta sitä miekkaa enää. Minä kostan sinulle, miehentappaja, orjan hengen, sillä hän oli sydämmelleni rakkaampi kuin isä, veljet, koti ja elämä. Sulhoni olet sinä surmannut, ja sentähden pitää sinun kuolla. Hän kohotti miekan ja työnsi sen Helgen sydämmeen. Verissään kaatui hän morsiusvuoteelle.
Myöhästyin siis!... «Onni soi minulle toisen sulhasen!« sanoi hän. «Ja kun saan kultani omakseni, niin tottahan tulet pelimanniksi häihimme« ... sepä vasta sydämmelleni lohdutus!... Pelimanniksi!... Ei, Riittaseni! Kiitos kunniasta! Sulhasena! Sulhasena tahdon olla! Onhan minulla Matti-vaarin lupa ja sanassaan hän pysyy, niinkuin kunnon mies ainakin.
Ne sinun sanasi kävivät sydämmelleni, ja minä päätin itsekseni tulla yhtä hyväksi kuin sinäkin, koska semmoisena on paljon parempi olla. Ja sitte kun sinä paluumatkallamme kotiin mielit ottaa vanhan Pröblerin ajamaan kanssamme, olisin mielelläni viskannut sinun vaunuista alas semmoisesta yksinkertaisuudesta.