Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Sä neinnä rengintöitä teit Ja miesten kanssa raadoit, Sä rahtikuormin rautaa veit Ja kuormista sen kaadoit; Mut puhtahana pysyi kieles, Ja neitsyellisenä mieles, Ja viimein palveluksehen Sait meillen, rannan puolellen.
Vielä virkan viimeiseksi, Laulan päällen päätökseksi, Elä suutu Suomen päällen Ulkokansa kauhiasti, Jos on virsi väärin veetty Runoni rumasti tehty: Laulakaa pahempi laulu, Runo kahta kauhiampi! Meillen se hyvin sopivi, Onpa ennenkin sopinna, Eikä suututa samassa, Kapinoia kaikin aioin.
Ja net minä nyt tahdon teille ilmoittaa.» »Katsoissani maantiluksia, joita me kasvoimme hiessä viljelemme, ei ilman Herran Jumalan siunaukseta, kävi minun usein sydämmelleni, että työ meillen tekee niin paljon vaivaa; ja minun kävi usein sydämmelleni, ett'ei ole kaikki vielä niin hyvin viljelty, eikä sentähden anna niinpaljon, kuin pitäisi.
Laulan riemusta runoja, Hyreksin hyvillä mielin Kansan kasvavan ratoksi, Iloksi esi-isillen, Kun on meillen kuulumassa, Ilmestyi iloinen juhla, Jota oun toivonna toella Halun hartahan perästä, Elinaikani aatellut Tunnossani tuolla lailla.
Hän riensi portaita ylös, vaan seisahtui porstuaan, sillä hän kuuli tädin ja Lyylin veisaavan: »Ne niitun kukat korjat, Ja laiho laaksossa, Niin ylpiät yrttitarhat, Puut vihriät verassa, Ne meillen muistuttavat, Suurt' hyvyytt' Jumalan», j. n. e. »Niin; paljon, paljon tulee meidän Jumalaa kiittää», sanoi Mikki itseksensä. Hän istui portaille, ja hänen tietämättään vaipuivat hänen kätensä ristiin.
Ja sankar'-laulun luontehen hän parhain käsittää, Kullervon, Ainon laulut näät hän meillen esittää, On kyllä itkun arvoinen jo kuolo Kullervon Sydäntä sentään syövämpi on Ainon angervon. Ja Sammon sirpaleitakin hän tyystin tarkastaa, Kunnekka onnen Suomenmaan hän niistä taatuks saa, Niin löytöhönsä luottaen hän astuu polkuaan Ja työhön meitä kehoittaa, siin' onni onkin vaan.
Ruumis-arkun kannelle oli liitetty nämä vainajan omat runon palaiset: »Uni ja kuolema, weljekset vanhat, Ehtiwät alati awuksi meillen Uni on virkistys wäsywän Warren, Kuolema uudistus uupuwan hengen».
Hän oli ollut hämäränaikaisilla majatalossa ja juuri silloin oli hän mennyt pois kuin me taloon tulimme, vaikk'emme me häntä huomanneet. Arvaten oli hän kylän poikaparven kanssa liikkeellä mallassaunoja myöten sulkemassa ja tehnyt meillen tuommoisen kepposen. Mutta Matti oli ihmeen levollinen, hän näytti asiaa pitävän vaan pilanomaisena.
Se kello ei ole sinun laiselle miehelle lainkaan sopiva lahjaksi; se on mitättömän arvoinen sen hyvyyden ja jalomielisyyden rinnalla, jonka sinä olet meillen osoittanut. Mutta se viaton hengetön naksuttaja kourassasi puhuu vilpittömän rakkauden kieltä meidän kaikkien puolesta, joita sinä olet holhonnut, ollen Jumalan aseena pelastamassa meitä nälkään ja kurjuuteen nääntymästä.
Mutta meidän kylällämme on vielä velkaa. Sen intressit me maksamme arrentimaista. Paree olisi vielä, että pitäisimme kukin omassa kukkarossamme arentimaasta saadut rahat, kymmenenkään vuotta eli kauvemminkin. Siitäpä meillen olisi kaikille varsin suuri apu.» Miehet naurahtelivat ja sanoivat: »Ei suinkaan tuo olisi hullu neuvo.»
Päivän Sana
Muut Etsivät