United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ASSESSORI. Kas niin, nyt olette saaneet opettajanne itkemään; saattakaa hänet taas iloiseksi jollakin tavalla, esimerkiksi laululla. HANNA. Niin laulakaa; voittehan laulaa samaa mitä äsken ulkona kun tänne tulimme. No mitä katselette? ENSIM
Kuultuansa puheitten puodissa taukoavan meni hän, otti hyvän rommiryypyn, avasi puodin oven ja tuijotteli sinne omituinen hymy huulilla. Ihmiset puodissa koettivat asettua totisiksi, niin vaikeata kuin se olikin. »Kauppa käy kuin siimaa», honotteli hän aikansa tuijoteltuaan puotiin ja nauroi silmiä siristäen. »Laulanko mä teille?» kysyi hän. »Laulakaa! Antaa tulla vaan.»
"Kuulkaa", sanoi hän nähdessään orjien alakuloiset kasvot, "laulakaa pojat nyt heti." Miehet katselivat toisiaan. Mutta sana "heti" uudistettiin ja tällä kertaa sitä seurasi piiskan läimäys. Tuomo rupesi laulamaan erästä hengellistä laulua, mutta ennenkuin hän vielä oli ehtinyt ensi värsyäkään, kiljahti Legree: "Herkeä jo, senkin kunnoton! Luuletko, että minä viitsin kuulla tuollaista rääkymistä.
Antakaa minulle lohta. GRANSKOG: Olkaa hyvä. Ja sitte me otamme ryypyn. KERTTU: Tietysti. Mutta osaatteko te laulaa »helan går»? GRANSKOG: Laulakaa te. KERTTU: Ei, ei, parasta että me emme laula kumpikaan. GRANSKOG: Siitä on kauvan, kun me näin olemme vastakkain istuneet. KERTTU: On. GRANSKOG: Missä me silloin istuimme? KERTTU: Oletteko unhoittanut sen? GRANSKOG: En. KERTTU: Sanokaa se sitten.
Mutta jos Roponen pian tulee kotiin, niin emme saa leikkiä laisinkaan. Andrei. Ei hän kotiin tule ennenkuin puoliyön aikaan. Antaa tyttöjen vielä ommella. Matti. Niin, no ommelkoot sitten. Mutta näin ei tässä istumaan ruveta. Laulakaa, tytöt! Liisa. Kellä tässä on aikaa laulamaan? Matti. Sinulla justiin! No, aiota pian tahi ... tahdotko pamppua? Liisa. Sinä olet aina sen pamppusi kanssa.
Kuin tulen kieli tuikuttaa Pihdissä pärevalo, Ja viulu-Aapran sävel soi, Rehoittaa nuorten ilo. He permannolla pelmuaa, Ken laulelee, ken rallattaa. Kupeessa uunin yksinään Ei sirkan virsi soinut, Ei soinut sirkan Mari ei Myös laulella nyt voinut. "Pois, Aapra, viulu! laulut pois! Syys-yöll' ei leikki sovi! Vaan ken se kopsii ulkona? Aukeeko saunan ovi? Oi, soita, Aapra! laulakaa!
Mikä oli tuon herran nimi?" "Joka sen tietäisi. Mutta kyllä sen saatte kuulla vastaisuudessa." "Mutta, rakas Tarkki, laulakaa tuo laulu Ulpukasta," pyysi Stiina. "Oi, ei lapseni! äijän on tänäpäivänä äänikin sorruksissa. Kuulkaas, olitteko kirkossa eilen?" "Minä olin," vastasi äiti. "No, enkö minä vetänyt nuottia niin pitkälle, että lukkari oli vähällä tukehtua?"
Sitten hän otti taskustansa pienen punakantisen kirjan ja sanoi: Tässä minä nyt opetan teille kauniin laulun, katsokaa näitä sanoja ja laulakaa mukana. Oi Herrani, Jeesukseni, Sä viaton, vanhurskas puoltajani, Sä suuri ja nöyrä ja uskollinen, Sinä ystävä parhain syntisien! Sun etehes, sun etehes Mä lankeaa turvaten laupeutees Ja veriseen uhriisi, haavoihisi, Joilla parantaa tahdoit sydämmeni.
Kasvien varjot kuvastuivat kauniina vastaiselle seinälle, ja salaperäisinä, viehkeän vienoina kaikuivat soiton säveleet. Oli sopusointua sekä soiton että valaistuksen tuottamassa vaikutuksessa. Siinä oli jotain lämmintä ja pehmeätä, mutta samalla hienoa, hillittyä tunnetta. »Laulakaa», pyysi Erkki, kun Aune oli lopettaa, ja Aune lauloi, joskin vastenmielisesti.
Tukkilaisia tulee pirttiin. TUKKILAINEN. Hyvää päivää. TURKKA. Mitä väkeä te olette? TUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan tässä talossa tilaa? TURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja siististi. TUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mitä työksemme, käskekää! TURKKA. Että työ kävisi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi laulakaa. TUKKILAINEN. Tässä talossa on hyvä isäntä!