United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se ei ollut kauniisti tehty, Tarkki," muistutti mummo. "Vai niin, no, eihän se aivan pahastikaan ollut, sen mukaan kuin minä ymmärrän; se oli Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi, vanha mummo. No, Antti Pietari, älä siinä istu ja tuijota kirjaan, menehän hakemaan puukalikoita, että näemme puhella."
"Niin, kas siinä pulma, mutta vanha Tarkki tietää sen kyllä se on proviisori Upsalassa, proviisori tai professori tai jotakin sinnepäin, jonka on määrä opettaa kapteenin poikaa, sillä nyt ei hänen oppinsa riitä muka." "Vai niin, aikooko hän niin; voi toki kuinka rikkaat maksavat lapsistaan."
Mutta, kas pojasta pitää tulla oppinut mies, hänestä poikaraukasta, ja pitää pakata hänen päähänsä kaikenlaista, josta ei mitään hyötyä ole." "Tottakai siitä hyötyä on," keskeytti Aapo Pietari katsahtaen kirjastaan. "Kuulkaas vaan, muna on viisaampi kanaa" nauroi Tarkki. "Niinkö sinä arvelet poikanulikka! Tahtoisit ehkä lukea kapteenin luona, mitä?
Hän oli seudun jokapäiväinen sanomalehtihenkilö, joka asetti somaan sopusointuun sanomalehden kaikki värit, valkoisen, harmaan ja punaisen. Vanha Tarkki tiesi kaikki ja mitä hän ei tiennyt, sen hän sommitteli, miten parhain taisi. "Kas niin, Jumalan rauha! miten paljo kello on?" virkkoi vanha mies, katsoen ympärilleen iloisilla "pullakkasilmillään," niin kuin Stiina sanoi.
Ei, mummo, kyllä Jumala on viisas; mutta on niin vähän semmoisia ihmisiä, jotka eivät luulisi itseään viisaammiksi." Oli todellakin totta, mitä vanha Tarkki kertoi, että Uuteentaloon oli tullut opettaja.
"Niin, minä ajattelin Ulpukkaa, sanoin ma." "Mitä lorumaista se on Ulpukasta?" kysyi mummo äreästi. "Niin mummo, siitä kertoi vanha Tarkki viime viikolla tuolla Pikituvassa, tiedättehän kun olin rohdinlankoja viemässä." "Ne ovat vaan tuhmuuksia." "No mitä tuo Tarkki retus sanoi?"
"Oi, ei mitään muuta; mutta hän puhui prinsessasta, jolla oli ruunu päässään ja pitkät, mustat kiehkurat ja joka oli puettuna valkeisin vaatteisin, jonka hän kerran näki rannalla, mutta silloin Tarkki kätki itsensä pensaisiin ja oli siksi kun hän taas meni metsään ja sitte lauloi hän taas; mutta Tarkki pelkäsi niin, ett'ei tohtinut mennä hänen jäljessään; sillä ei se ollut oikea ihminen, mummo, vaan noita, niin Tarkki luulee."
"Jumala yksin tietää, mitä tuosta Antti Pietarista tulee, hän on laiha säippärä ja köyhä eikä ole hänellä vähintäkään halua työhön, hän poimii vaan kiviä ja kukkia ja lukee kirjoja missä vaan saa niitä kynsinsä ja sanoo minulle: mummo, kunpa sentään osaisi latinaa eikö mummo osaa latinaa vähääkään? kas hän on kuullut, että latina on niin hyvää." "Niin, se on papin työtä," muistutti Tarkki.
Ell'eivät ihmiset olisi olleet typeriä, olisi Tarkki nyt novellinkirjoittaja tai sanomalehden toimittaja siksi olisi hän sopinut paremmin kuin sotamieheksi ja hän voisi myöskin nyt paremmin. Niin se on, herra!
Ja kuului niin kaunis soitto ja laulu metsästä, sanoi hän; mutta hän pelästyi, sillä hän luuli laulajan olevan meren neidon niin, siten luuli Tarkki; mutta niin kuuli hän tuon korean laulun Ulpukasta ja sen hän vieläkin muistaa." "Noo, ja sitte?" kysyi iso-äiti innokkaasti.