United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuohon huomautti Josu, vastenmielinen iva huulilla: "Eihän maantie tietääkseni nouse pystyyn eteenne. Minä teidän sijassanne lähtisin laulaen maansydämmeen asumaan." Siristäen silmiään hymyili sihteeri Josulle ja jatkoi puhettaan. Pitkittä pakinoitta sovittiin sahaus- ja vetopalkoistakin. Eivät tinkineet, eivätkä väheksineet hänen ehdoitelemiansa hintoja.
Jaakko Jaakon-Lauri ojensi palavan, paksun beirutskinsa kuin mörssärin häntä kohden. Riippuu meistä, sanoi hän salaperäisesti, riippuu kokonaan meistä kahdesta, mitä me tahdomme siinä seisomaan. Niinkö arvelet? kysyi Paavo Kontio hajamielisesti. Epäilemättä, vastasi Jaakko Jaakon-Lauri silmiään viekkaasti siristäen. Mutta se vaatii luonnollisesti suurta taitavuutta. Luonnollisesti.
Nehljudof oli aina kahden vaiheilla mitenkä suhtautua Missiin, milloin hän ikäänkuin siristäen silmiänsä, taikka niinkuin kuun valossa näki Missin kaikki ihastuttavat puolet: Missi näytti sekä raittiilta että kauniilta, viisaalta ja luonnolliselta. Mutta sitten hän taas äkkiä ikäänkuin kirkkaassa päivän valossa näki, ei voinut olla näkemättä, kaikkia hänen puutteitansa.
Hän on ainoa siinä perheessä, jota siedän, hieno, vanha rouva, äidin ystävä, salaisesti herännyt, joka välistä tulee meille puhumaan huoliaan. Hän viittaa minut esiin ja esittelee meidät, laamannin herrojen väistyessä silmiään siristäen ja antaessa hitaasti tilaa minulle, kotikutotakille. Sinä astut heidän piiristään ja ojennat minulle kätesi.
Olen tässä tuonut teille valituksen allekirjoitettavaksi, sanoi Nehljudof vähän ihmetellen sitä reipasta ryhtiä, jolla toinen oli häntä tervehtinyt. Asianajaja on pannut tämän anomuksen kokoon, ja se on nyt allekirjoitettava ja sitten me lähetämme sen Pietariin. Mitäs siinä muuta, jos kirjoitetaan, niin kirjoitetaan. Kaikki on luvallista, sanoi hän siristäen toista silmäänsä ja hymyillen.
Arvattavasti useitakin kertoja. Hehän olivat ennen joka päivä yksissä. Eivätkö viime aikoina enää? Mahdollisesti. Ei ole sattunut vain minun silmäini eteen... Eilen hän kyllä oli siellä, lisäsi Antti katkerasti. Todistajana? kysyi Soisalo korviansa heristäen. Juuri niin, vastasi Antti. Etkö nähnyt hänen katsettaan? Kyllä, myönsi Soisalo, viekkaasti silmiään siristäen.
Mut sen selästä voi hypätä paremman ahväärin selkään. Etkö hypännekin? lisäsi hän, jälleen silmiään hyväntahtoisesti siristäen. Niin, minäkö? hymähti Johannes. Mihinkäpä minä hyppäisin? Oikarinen katsoi hetken leikillisen tutkivasti häneen. Sitten kun Johannes ei näyttänyt ymmärtävän hänen leikkiään, vetäisi hänkin suunsa vakavaksi. Ka niin, mitäpä niistä, hän sanoi.
Sen suoritettuaan tarttui hän oven ripaan ja astui selkä suorana, ilme jäykkänä ja kylmänä ja silmänsä hiukan pienemmiksi siristäen saliin. Vieras ei ollut istuutunut, vaan seisoi yhä, ei oven suussa, mutta ei perälläkään, puolitiessä, pianon kulmassa. Nimeni on Linnanen, entinen Borg... Jahah.
Kuultuansa puheitten puodissa taukoavan meni hän, otti hyvän rommiryypyn, avasi puodin oven ja tuijotteli sinne omituinen hymy huulilla. Ihmiset puodissa koettivat asettua totisiksi, niin vaikeata kuin se olikin. »Kauppa käy kuin siimaa», honotteli hän aikansa tuijoteltuaan puotiin ja nauroi silmiä siristäen. »Laulanko mä teille?» kysyi hän. »Laulakaa! Antaa tulla vaan.»
Minä kirmaisen noutamaan ne ja sytytän hänen piippunsa, jonka koppa vuoroin imaisee tulen sisäänsä, vuoroin tupsauttaa sen ulos, jolloin rouheet mukavasti rätisevät ja röyheltyvät. Isä katsoo minuun piipun vartta pitkin siristäen toista silmäänsä, mutta ei sano mitään. Se on hyvä merkki, silloin sillä aina on jotakin mukavaa mielessä.