United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa huomasin minä, kuinka pikkunen jalka pistäisi peiton alta esiin ja kuun paisteessa näytti se niin waljulta ja walkealta. Pian pistäysi esiin toinenkin jalka ja tyttö kapsahti ylös. Hän kipasi wuoteeseen seisomaan ja kurotti nurkkahyllylle. Sieltä sieppasi hän kiireesti punakantisen aapisensa ja tarkasti suurella huolella sitä awausta, jossa kukko oli.
Kun huomasin kaikki muut nukkuneeksi, nousin minä warowasti ylös. Tulin kaupungista ja sieltä olin ottanut makeisia, jakaakseni kotiin tultuani niitä lapsilleni tulijaiiksi. Minä hiiwin matkalaukulleni ja kaiwoin makeiset esille. Niitä panin pikku Tiinan punakantisen aapisen kukko=wäliin niin paljon kuin sain pysymään; muiden muassa panin sinne myös markan rahan.
"On minulla, minä sen silloin ostin ... se maksoi kaksikymmentä penniä." "Näytäpäs minulle se!" Huoneen perinurkassa oli pieni wuode, sen yläpuolella oli pieni nurkkahylly. Ketterästi juoksi tyttö sinne, nousi wuoteeseen, sieppasi punakantisen aapisen hyllyltä ja toi sen minulle. "Noin koreat kannetkin siinä on, ja kukko se wasta komea on", sanoi hän aapista minulle ojentaessaan.
Silloin kolmikannassa rymistettiin taas pirttiin, istuttiin penkille, kädet helmoihin ja katsottiin myötään kattoon lamppua. Siinä sitten tuumittiin mitä saavat tuliaisia. Hilmalle isä oli luvannut tuoda aapisen, semmoisen punakantisen kuin Elsallakin oli ja jossa oli kukko lopussa. Helli vain odotti "hirveän paljon" makeisia, "vittiinkin kymmenen viititoitta paljon." Elsa ei tiennyt mitä hän saa, vain jotakin hänkin arvasi saavansa.
Aika riemu siinä syntyi, kuin kukin sai saatavansa. Hilma sai aapisen punakantisen ja heti alkoi hän kukkoa siitä hakea ja kuin kukon löysi, niin nauru pääsi. Helli sai makeisia kääreen. Eikä hän raahtinut niitä syödä, ei maistaakaan, katseli vaan ja näytteli muillekin. Elsa sai punarantuiset sukat.
Hän kaivoi esille punakantisen kirjasen ja luki sen kansilehden: "Lachmann, Kristinusko ja sosialismi, esitelmä pidetty Malmön työväenyhdistyksessä ". Varsin valaiseva kirjanen. On minulla tässä muitakin, mutta saammehan niistä sittemmin Ja Helenan selaillessa tätä kirjasta, jatkoi sosialisti: Sosialismin tarkoitusperät tähtäävät kauas ja korkealle.
Sitten hän otti taskustansa pienen punakantisen kirjan ja sanoi: Tässä minä nyt opetan teille kauniin laulun, katsokaa näitä sanoja ja laulakaa mukana. Oi Herrani, Jeesukseni, Sä viaton, vanhurskas puoltajani, Sä suuri ja nöyrä ja uskollinen, Sinä ystävä parhain syntisien! Sun etehes, sun etehes Mä lankeaa turvaten laupeutees Ja veriseen uhriisi, haavoihisi, Joilla parantaa tahdoit sydämmeni.
Sitten wetäysi hän salawihkaa wuoteensa luo, nousi wuoteeseen ja kurotti kätensä ottaaksensa nurkkahyllyltä punakantisen aapisensa. "Kah...! kansi on auki ... mitä ... onkohan...?" äännähteli hän, ottaessaan warowaisesti aapistansa.
"Huomenna on Syrjälässä kinkerit... Alapas tavailla katkismustasi... Tuossa..." ja Erkki nakkasi punakantisen katkismuksen Tuomaan puolelle pöytää. "Tavaile sinä. Sinulla nuo lienevät luvut unehtuneet, kun et koko pitkänä vuotena ole kirjan sisään katsonut." "Jottako sinä olet katsonut?" "Jospa en olisi katsonutkaan, niin ei siellä minua lueteta," puollusti Tuomas. "Elä sano.