Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Ohoh kullaista kyläistä, maan parasta paikaistani! Nurmet alla, pellot päällä, keskellä kylä välillä; kylän alla armas ranta, rannassa rakas vetonen: se sopivi sorsan uia, vesilinnun vieretellä." Siitä joukko juotettihin, syötettihin, juotettihin liioilla lihamuruilla, kaunihilla kakkaroilla, olu'illa ohraisilla, viertehillä vehnäisillä.
Oppaani kuuli heidät huutaviksi, puoleeni kääntyi, lausui: »Varro, näille sopivi meidän suoda kunniata. Ja tulta jos vaan tuon ei paikan luonto niin purkaisi, ma sulle mainitsisin: paremmin sopis sun kuin heidän juosta.» Kun pysähdyimme, alkoivat he jälleen tuon vanhan virren, kunnes päästen liki he rattaan rakensivat askelistaan.
Nyt epäilet ja kätket epäilysi; mut solmun sulta kirvoitan ma kovan, sua jolla vangitsevi rikkiviisaus. Ei kautta laajan tämän valtakunnan voi olla paikkaa satunnaista eikä surua eikä janoa, ei nälkää! Ijäisen lain on järjestämää kaikki, mit' täällä näät, niin että tarkallensa sopivi sormus täällä aina sormeen.
Joskus näemme kuitenkin myös vähän laveampia, täydellisempiä. Onpa meille häärunoissa yhdessä paikassa tarjona kokonainen pikkukuva perisuomalaisesta maisemasta: Ohoh kultaista kyläistä! Nurmet alla, pellot päällä, Keskellä kylä välillä, Kylän alla armas ranta, Rannassa rakas vetonen; Se sopivi sorsan uia, Vesilinnun vieretellä.
Vielä virkan viimeiseksi, Laulan päällen päätökseksi, Elä suutu Suomen päällen Ulkokansa kauhiasti, Jos on virsi väärin veetty Runoni rumasti tehty: Laulakaa pahempi laulu, Runo kahta kauhiampi! Meillen se hyvin sopivi, Onpa ennenkin sopinna, Eikä suututa samassa, Kapinoia kaikin aioin.
Nyt epäilet ja kätket epäilysi; mut solmun sulta kirvoitan ma kovan, sua jolla vangitsevi rikkiviisaus. Ei kautta laajan tämän valtakunnan voi olla paikkaa satunnaista eikä surua eikä janoa, ei nälkää! Ijäisen lain on järjestämää kaikki, mit' täällä näät, niin että tarkallensa sopivi sormus täällä aina sormeen.
Oppaani kuuli heidät huutaviksi, puoleeni kääntyi, lausui: »Varro, näille sopivi meidän suoda kunniata. Ja tulta jos vaan tuon ei paikan luonto niin purkaisi, ma sulle mainitsisin: paremmin sopis sun kuin heidän juosta.» Kun pysähdyimme, alkoivat he jälleen tuon vanhan virren, kunnes päästen liki he rattaan rakensivat askelistaan.
Akat tuosta arvelevat, kysyvät kyläiset naiset: 'Kuka kangasta kutovi? Sinun vastata sopivi: 'Oma kultani kutovi, herttaiseni helskyttävi. Laskiko lapoja kangas, päästi pirta piitämiä? 'Ei laske lapoja kangas, päästä ei pirta piitämiä: on kuin Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä, Otavattaren osaama, Tähettären täyttelemä. "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!
Päivän Sana
Muut Etsivät