United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän loi kysyvät silmänsä rouva Leisténiin, jonka kasvot osoittivat, että hän jotakin tiesi, vaikkei tahtonut mitään sanoa. Almalle pysähtyi veri poveen. »Mitä tämä merkitsee? Puhu, Emma kulta!» »Kai sen jo itsekin arvaat.» »En mitään minä arvaa. En mitään.» »Ooh, arvaat kyllä. Näenhän sen.» »Onko mahdollista? He ?» »Niin, te olette olleet varomattomia.» »Varomattomia?»
Joskus itse kylässä käydessään, ei saa miniä moittia uutta kotiansa, varsinkaan ei anoppia: »Kysyvät kylän miniät: Antoiko anoppi voita, Kuin ennen emo kotona? Sano aina annettavan Kapustalla kannettavan, Jos kerran kesässä saanet, Senkin toisen talvellista».
Jos tuonne sitten mentäisiin, kun ne niin tingalle tahtovat? sanoi Liisa. Pitäneehän tuonne mennä!... Mikä niille sitten sanomaan, ettei ole käynytkään, kun sitä kysyvät? Hykähdytti heitä vähän kumpaakin, Mattia ja Liisaa, nämä puheet, mutta eivät he siitä toisilleen mitään virkkaneet. Teki Matin mieli kuitenkin ruveta vähän leikkiä laskemaan.
Herrat, kaksi nuorta insinööriä, ottavat pirtin haltuunsa kuin omansa, päästelevät vaatteitaan vähemmäksi, asettelevat tavaroitaan penkeille ja nauloihin, ja Tahvo kantaa eväslaukun pöydälle. Saisikos maitoa talosta? kysyvät he. Mene, Junnu, hakemaan maitoa herroille, kehoittaa Tahvo.
Jokainen saakoon järjestää asiansa omain taipumustensa mukaisesti... Tottumus voi ehkä useinkin tasoittaa suuretkin epäkohdat ... tässä, niinkuin niin monessa muussakin. Vaikka onhan taas niinkin, että sekin ehkä enemmän tuiskuttaa umpeen kuin todella tasoittaa... Ja kun Elli käänsi kysyvät, hätääntyneet silmänsä häneen...
"Niin, se on helposti sanottu, naapuri", sanoi Swart, "mutta kun nyt eukkomme meiltä kysyvät, olemmeko olleet Belgiassa ja kuinka matka kävi, mitä me siihen vastaamme?" "Vähät siitä!" sanoi pastorin Henrikki, "jokainen selvitköön pulastaan miten paraiten voi.
Toiselta puolen taas kansan ankara elämä noilla pohjan rannikoilla, vaaralliset talviset kalastukset, rohkeutta ja taitoa kysyvät purjehdukset ja kaupankäynnin monenlaiset vaikeudet herättivät hänessä kovakouraisen todellisuuden ihailua ja aineellisen työn kunnioitusta, samalla kun tuo mahtava, oikullinen meri houkutteli nuorukaisen mieltä seikkailuihin ja uhkarohkeisiin yrityksiin.
JATGEIR. Vielä pahempi; se on pimeänhämärä. Missä ovat aseeni! Minä tahdon taistella ja toimia enkä ajatella. Mitä tahdoit ilmoittaa, tullessasi? JATGEIR. Tahdoin ilmoittaa, mitä huomasin majapaikassa. Kaupunkilaiset puhuvat salaa keskenänsä; neuvovat pilkallisesti ja kysyvät, tiedämmekö tarkkaan, että Hookon kuningas on lännessä; he iloitsevat jostakin.
Kummallista on, kuinka alhainen kansa näyttää imevän niitä; nimittäin ne, jotka ollenkaan huolivat semmoisista asioista. "Tämmöinenkö Herra Kristus todella on?" he kysyvät; "siinä tapauksessa meidän tosiaan käy Häntä puhutteleminen omilla sanoillamme ja pyytäminen juuri, mitä me kaipaamme, niinkuin nuot köyhät miehet ja naiset ennen tekivät.
He kysyvät omaltatunnoltaan neuvoa kuin luotettavimmalta ystävältään. He katsovat siihen kuin kelloon, ja jos huomaavat sen jätättäneen, niin he tarkistavat sitä auringon, s. o. jumalansanan valossa, silloin kun se on korkeimmillaan taivaalla, minä tarkoitan: puhtaimmillaan.