Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Sit' itkee vieläi Kleopatra tumma, mi kotkaa paeten sai käärmeheltä niin äkillisen ynnä synkän surman. Punaiseen mereen saakka kaarsi kotka tuon johdolla ja maailmaan loi rauhan, niin että Janus-templi suljettihin. Mut kaikki edelliset työt sen, joista nyt puhun, ynnä myöhäisemmät, piiriss' elämän maisen, sille alistetun,
Myös täällä kiertää reuna kukkulata kuin piiriss' ensimmäisessä; se ero on vain, tää että nopeammin kaartuu. Näy tääll' ei varjoa, ei kuulla kuvaa; sileä seinä on ja polku samaa väriä lyijyntummaa kuin on kivi. Nyt Mestari: »Jos odotamme kansaa, joit' tietä tiedustaa, ma pelkään, liian on kauan valintamme viivähtävä.»
Myös täällä kiertää reuna kukkulata kuin piiriss' ensimmäisessä; se ero on vain, tää että nopeammin kaartuu. Näy tääll' ei varjoa, ei kuulla kuvaa; sileä seinä on ja polku samaa väriä lyijyntummaa kuin on kivi. Nyt Mestari: »Jos odotamme kansaa, joit' tietä tiedustaa, ma pelkään, liian on kauan valintamme viivähtävä.»
Toisen joukon johtaja taas Eudoros ol' uljas, neitsyt-äitinen tuo, Polymelen, karkelon kauneen, Fylaan tyttären, laps; ihasilmin näät näki piiriss' impien laulavien hänet Argontappaja aimo, Artemis-ampujatarta kun välkkyvänuolta he palvoi; nous yliskammiohon, salass' immen siell' lepäytti Hermes, onnentuoja, ja niin nyt loistava poika syntyi, Eudoros, jalo juoksuun, sankari taistoon.
Vaan polotellen Zeus näki niitten haikean murheen, synkkänä päätään puisti ja haasteli noin sydämelleen: "Voi polot! Teidät miks sai Peleus valtias meiltä, kuoleva ihminen, teillä kun kuoloton on ikinuoruus? Koitojen maan asujain kera tuskia kärsimähänkö? Luotua kurjempaa kuin ihminen eip' ole toista, piiriss' aavan maan mitä henkivi, liikkuvi missään.
Saan mainehesta osan ininäkin ja hälle elämä taas avautuu. Ei jalo henki piiriss' ahtaassa voi täysin kehittyä. Vaikutelmat niin isänmaan kuin maailmankin hälle on tarpeelliset. Kiitos sekä moite on hänen koettava. Tutkimaan hän niin joutuu itseään ja toisia. Ei enää erakkuus hänt' uneen kiehdo.
Onkaloluolassaan Thetis istui, muut merenimmet piiriss' istuivat kera siellä, mut itse hän keskell' itki, kun Ilionin mehumaill' oli kohta jo kuolla 85 kaukana synnyinrannoiltaan pojan kohtalo kuulun. Virkkoi astuen luo noin Iris joutuvajalka: "Käy, Thetis, ylhä jo Zeus sua kutsuu, säätäjä korkein!" Hällepä vastasi näin kave kuoloton, kuuleajalka: "Miksikä korkea Zeus mua kutsuu?
Sit' itkee vieläi Kleopatra tumma, mi kotkaa paeten sai käärmeheltä niin äkillisen ynnä synkän surman. Punaiseen mereen saakka kaarsi kotka tuon johdolla ja maailmaan loi rauhan, niin että Janus-templi suljettihin. Mut kaikki edelliset työt sen, joista nyt puhun, ynnä myöhäisemmät, piiriss' elämän maisen, sille alistetun,
Kaukana piiriss' istuivat tähyellen akhaijit kilpaajoita, kun kiitivät nuo pölypilvenä kenttää. Ensiks Idomeneus näki valjakon, valtias Kreetan, piirist' ulkona istuen, kuss' ylävämp' oli kumpu. Kaukaa kuuli ja tunsi hän äänestään ajomiehen, selveni silmiin koht' ori kiitävä myös, tuta helppo, karvaltaan punaruskea, vaan lumivalkea laukki sill' oli merkkinä otsassaan kuin pyöreä täyskuu.
Miehet ja vaimot hartaina piiriss' istuivat rompsin ympärillä; sisäänkäytävän edess' oikoi eräs lappalainen maaten. "Hiljaa!" varoittivat miehet. "Noaid nukkuu, ja henget käyvät hänen jalkojensa yli." .. "Noaid nukkuu," tuumivat vaimot, "ja kuoleman lintu saattaa hänen sielunsa kuolletten valtakuntaan." "Alits Tario on kipeä," sanoivat lappalaiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät