United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian silloin taivaan rantaan katositte. Mun silmäni, päin pohjoist' yhä, revon Tulia luulivat jo näkevänsä. Ne kodin muisteloina säihkyivät. VALPURI. Ne Valpurisi tunteit' oli, Aksel!
Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa; Läksit sie revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Läksit karhun kantapäille, Sekä korjahan kosijan. Kutti, kutti, neito rukka! Kuules vielä, kuin sanelen: "Kun olit rakas rahoin, Käpäs kättä antamahan, Niin ole rakas rekehen, Sekä sievä lähtemähän. Käpäs käymähän kylähän; Ori suitsia purevi, Rautoja ratustelevi, Reki neittä vuottelevi."
Nyt oli muuta ajateltavaa, kuin puhella äidin kanssa revon raudoista ja satimista!... Päivällislevostakaan ei tänään tahtonut tulla mitään. Kapteeni kiiruhti ulos pihalle... Riiheen tarvittiin vielä yksi puimamies... Lanta piti ajettaman pelloille... Töitä piti koettaa kiiruhtaa! Hän tuli taas sisään ja istuutui sohvalle, sytytti paperin ja syöksi jälleen ylös sytyttämään piippuansa.
Sen soi repo mielellänsä, ja keittivät nyt kumpikin siinä puuroa eri padalla, mutta yksillä tulilla. Saihan kumminkin revon puuro ennemmin valmiiksi, se kun oli aikaisemmin tulelle pantu, mutta hukan puuro oli mustaa, revon valkeata, vaikka sitä hukka ei niin kohta sattunut näkemään.
Neuvon mukaan kulkee nyt karhu hiljaa ja varovasti revon asunnolle, jossa asettuu pesän suulle katsomaan; mutta kun kissa siitä vähän tirkistelijän turpaa näki, luuli siinä hiiren olevan ja tavoitti karhun kuonoa kynsiinsä. Tätä peljästyen läksi karhu pötkimään pakoon koko paikalta ja tuli toisten luo, sanoi: "no, sehän elävä lie.
Repo läksi kutsumaan kissaa pitoihin, sanoen lähtiessään: "minä kun vieraan seurassa kulen ja hänen kanssaan aterialle rupean, niin olkaa jossakin piilossa ja katselkaa sitä syrjästä, ettei se päällenne tulisi". Revon neuvoa seuraten jäivät hukka ja karhu haaskan luo metsään; karhu kapusi kuuseen, hukka taas hongan murtoon peittäytyi. Ei aikaakaan, niin tulikin repo kissan kanssa haaskalle.
Hänen runoistaan ovat erittäinkin sieviä "Merimiehen runo" sekä "Jäniksen valitus" ja "Revon valitus"; vielä mainittakoon tähän myöskin painettu "Syysruno". Myöskin lauluja on Mansikka paljon sepittänyt.
Kotiin tultua keittivät myllyssä käviät, kukin jauho-osastaan, puuroa, mutta ei tullutkaan karhun ja hukan keitos hyvää ja makeata, niinkuin oli toivottu, vaan mustaa, karvasta ja kelvotonta. Siitä pahoillansa lähtee karhu revon luona käymään, saisiko hän tuolta neuvoa, miten puuroa pitäisi keittää, että se parempaa tulisi.
Noinpa aina neittä neuoin, Orpanoani opetin: "Kun tulevi Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat, Sinä vastahan sanele, Ja puhele puoleltasi: Tupa on tehty miesten tulla, Talli seisoa oritten: En lähe revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Lähe en karhun kantapäille, Enkä korjahan kosijan."
Neuvoa myöten kaatavat siitä karhu ja hukka hiekkaa kiven silmään ja alkavat jauhaa taas, niin panee heidänkin "jyrin, järin" ja vielä kovemmalla äänellä, kuin revon. Täten sai jokainen riihiosansa jauhattaneeksi, ja sovinnossa kuljettiin siitä jo kolmen miehen myllyltä kotiin, jossa jokainen korjasi jauhot aittaansa.