United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt, sanoi Polly, sill'aikaa kun olemme päivällisellä, voit olla kiltti poika ja kertoa tuon jutun minkä minä opetin.
Sivistykseni perustuksella minä olen ymmärtävinäni, että rangaistus on välttämätön tappajalle, ja kumminkin tietää Jumala, että minä kriminaalisesti täysikäisenä opetin pienen tyttölapsen samaan paheeseen, jota itse harjoitin, että minä näin tehdessäni täydellisesti aavistin, minkä vaaran alaiseksi minä lasta saatoin.
Mutta sitten rupesivat toiset heistä keskenään hälisemään ja väittämään, että minä olin väärä profeetta ja opetin harhaoppia heille. Mutta hyvät ystävät, sanoin, tehän itse pyysitte minun kertomaan. Kerro vain eteenpäin! huusivat toiset. Kyllä me kuuntelemme. Mutta me emme salli sitä teidän sielunne autuuden vuoksi! huusivat toiset. Pitäkää te vain huoli itsestänne! Mestari, me pyydämme, puhu!
Jokapäivä opetin pieniä lapsia, tuskittelin, toruin, hellyin, rankaisin, armahdin, aina sen mukaan kuin mieleeni juohtui. Sanoivat, että minä olin hyvin onnistunut opettaja, ja minua kiittivät kaikki ihmiset. He eivät nähneet minun sieluani eivätkä tienneet kuinka pimitetty se oli. Ja itsessäni minä tiesin, etten minä ollut mikään hyvä opettaja.
Ennen en kirjoita nimeäni sen alle, ennenkuin siihen on se mies nimensä piirtänyt, joka minua on kirjoittamaan opettanut, ja se on Roponen! Kosmin. Roponen! Andrei. Niin, Roponen, joka lapsuuttani hoiti ja antoi minulle suojan ja kodin! Antoi vielä enemmän! Opetti minut ymmärtämään, että ainoastaan vapaina olemme tosi-ihmisiä! Jos hän nyt sanoo minulle: »Kaikki, mitä sinulle opetin, on valhetta!
Luonnollista on, ettei lukkari kykene opettamaan lapsia, kun hän ei edes kelvolleen taida suomea. Sitä paitsi on hän vanha ja höpertynyt sekä ilman palkkaa koulutyöstään. Kun minä aloin pitämään rippikoulua lasten kanssa siellä, oli koko opetus vaan siinä, että minä opetin heitä tavaamaan ja hiukkasen lukemaan sisältä.
TEUVO. Rank, lakkaa soittamasta, onhan tämä selvää hulluutta. Lakkaa, sanon minä. TEUVO. Tätäpä en olisi uskonut. Olethan unohtanut kaikki, mitä sinulle opetin. Näetkös sen nyt itsekin? TEUVO. Tässä tarvitaan oikein johdatusta. MAIJU. Niin, näethän, kuinka tarpeellista se on. Sinun pitää johdattaa minua viimeiseen asti, Torvald. TEUVO, Siihen voit täydellisesti luottaa.
Anna Liisa oli tullut talon emännän suojaan, lähelle isänsä sänkyä, mutta hiipi nyt uunin suojaan itkemään ja kuunteli, kuinka kanne jatkuu. ... Tämän palkan minä olen saanut lapsestani, kun sitä elätin ja opetin. Ihmisyyteen ohjasin, opetin, jonka osasin, vaan se oli kirottua työtä. Parempi, jos en mitään neuvonut... Vävyn sain yhtä katalan.
Aikaisin jo opetin minä heille, että heillä on isänmaa, jota heidän tulee rakastaa, ja jota kohtaan joka ihmisellä on velvollisuuksia, ja että jos ihmisellä ei olisi velvollisuuksia, ei hänellä myöskään olisi oikeuksia. Joka kerta kun meille tuli uusi palkollinen, oli se ensimmäisenä ehtona, etteivät he saa lasten kuullen puhua rivoja, sopimattomia sanoja eikä lausua tavattomia puheita.
Mutta kun hän alkoi saada enemmän viljaa kuin tarvitsi, ryhtyi hän miettimään, mitenkä voisi käyttää sitä hyödykseen. Ja silloin minä opetin häntä polttamaan sitä viinaksi.