Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Vaikka näin oli ruumiinsa rikkonut, ei kuitenkaan rohjennut haaskalle jäädä, vaan pakeni peloissaan koko paikalta, ja niin jäi härkä revon ja kissan syötäväksi. Harakka, varis ja kettu. Repo metsää kävellessään keksii eräässä kohden puun, jossa harakalla on pesä ja pojat. Mikko, mielevä mies, asettuu kohta puun alle siihen ja alkaa sitä joka puolelta tarkkaan katsella.
Niissä mielin kulkeekin revon kotiin, jossa perheenmies ikään oli murkinakseen puuroa keittänyt. Sen nähtyänsä katselee karhu tuttavansa keitosta ja sanoo siitä revolle: "miksi, kuomaseni, sinun puurosi on noin valkoista, minun keitokseni tuli niin mustaa ja karvasta?"
Kuinkas on sinun kotini, Sinun kurjan kartanosi Kun kävin pihatse kerran, Ajoin ikkunan alatse, Näin mä tuon näkijättäki, Tunsin Turjanki Lapitta, Räystähät revon riaksi, Aitat aiaskommetoksi, Selin seisovan isännän, Selin onnenki olevan: Tup' oli kuuella tuella, Seitsemällä seipähällä, Kaheksalla kankimella.
"Kyllähän sen nähdä saat", tuumaili repo, "mutta älä pahasti lähene sitä, muuten syöpi se sinut." Hukka lähti nyt matkalle tätä ihmettä nähdäkseen ja kulki hiljaa hiipien revon asuntopaikalle. Sinne tultuansa rupesi hän pesän suusta kissaa katselemaan, mutta tämä kun hukan kuvan siinä näki, luuli sitä hiireksi ja töytäsi hukan kuonoon.
LOUHI: Kautta kuun, lävitse päivän, ylitse taivahan yheksän, kysy tältä impyeltä, kenen lasta kantaa hän povensa alla? Ethän liene ensimmäinen, ken joutui revon ritahan. V
Ja mitä huolitta minusta, Kuta kannatta surua, Revon huulet Hermikistä, Pulloturvat Tuurikista, Pullosuut punakerästä? Senpä te minusta saatta, Min kirves kivestä saapi, Napakaira kalliosta, Järky jäästä iljenestä. Saatta sen sanottuanne, Minkä ilman oltuanne Syntiä syämen täyen, Vatsan täyen vaikeutta. En ole syötävä soria.
Taian mie ilmanki eleä Köyhän miehen kylvöksettä; Lennän synkkähän salohon, Siellä riivin rikkahia, Katkon kaurahalmehia, Tahi syön marjoja metsästä, Kaivan suolta karpaloita." Lausui pääsky pieni lintu: "Vaan minäpäs en varasta; Olen ihmisten ilona, Riemu kaiken ristikansan, Saattelen suven sanoman, Laitan päivän lämpimämmän." Revon valitus.
Revon on karvat kaunihimmat, revon suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Hukka on juosnut siitä poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse.
Tähän tyytyivät toiset mielellänsä, ja siten tuli karhulle olet, sudelle ruumenet, revolle jyvät osaksi. Yksissä kuletaan Ilvolan myllylle, ja kukin saapi riihiosaansa jauhattamaan, niin kuulevat karhu ja hukka, että heidän kivensä jauhaa eri äänellä, kuin revon.
Päivän Sana
Muut Etsivät