Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Uusi isäntä tahtoi kohta tehdä orjaksensa tuon vanhan miehen, joka maansa pois antamisella jo oli osaksi menettänyt vapautensa, eikä tämä vääryyttä kärsivä, yleisen hämmingin ja hädän tähden, voinut saada mitään suojaa mahtavan herran väkivaltaa vastaan. Silloin hän epätoivon rohkeudella päätti mieluummin kärsiä kurjuutta kuin ruveta orjaksi.
Mitä on siis tämä elämä? Helvetin porstua. SIMEONI. Juhani, Juhani, malta mieles ja kieles! JUHANI. Helvetti valmis, sanon minä, jos oikein pahan pääni päälleni otan. Minäpä täällä olen kärsivä sielu ja Toukolan pojat perkeleitä, haarut kourissa. Häijyjä henkiä ovat ihmiset meitä kohtaan. AAPO. Astukaammepas hieman omaan poveemme.
EMILIA. Ja mintähden ei? puhun hiljaisesti oi, minä tiedän, kuinka vaarallinen tämä sana tässä paikassa on kuitenni ollen vierasmiehittä, täytyy minun niin sinua kutsua. ERNST. Oi, älkäätte kutsuko minua enään niin minä välttäisin teidät koskaan taas kohtaamasta. EMILIA. Mitä se on? ERNST. Ell'ei sisareni raukka olisi kärsivä, niin olisin jo jättänyt tämän onnettomuuteni paikan.
Hätää ei hän ole kärsivä, sano se hänelle! Tahtoisin jäädä yksin suruni kanssa." "Emmekö voi yhdessä surua jakaa keskenämme?" hän kallisti päänsä Juhon käsivartta vastaan ja katsoi rukoilevasti häneen, mutta hän vetäytyi pois. "Sinun surusi, mikä se on? Sinä luulet hänen elävän paremmassa kodissa, sinä uskot saavasi häntä jälleen nähdä, sitä en sano suruksi.
Ei, ei, ei! parkaisi pellavatukkainen, läiskäyttäen oven kiinni, niin että koko tupa vavahti. Ha, ha! riemuitsi hän senjälkeen tuvassa. Päivisin on epätoivo hänen seurakumppaninsa ja mielipuolisuus öisin hänen vuodetoverinsa!... Vihdoinkin saan kostoni täytetyksi, vihdoinkin sinä lepyt, rakas kärsivä varjo!
Vanha äiti, kaihomiellä odotellen kutsua Herran iloon, elää vielä muistain pyhää lausetta: 23. Nuori olin, vanhenneeksi tulin, mutt'en hurskasta Herran nähnyt hyljänneeksi enkä hurskaan lapsia. "Kärsivä kaikki voittaa." Säästäväisyys ja anteliaisuus. Kerran iski salama erääseen kylään ja poltti sen kokonansa.
Mikä miehen oikeastaan vei ja miksikä hän noin äkkiä karkasi alas kunniansa korkeimmalta kukkulalta, siitä jäi tuo suuri joukko tietämättömäksi. Kummastus oli kuitenkin yleinen ja riemu siksi kertaa kadonnut, sillä miehen äänessä oli niin luita ja ytimiä karsiva värähdys, kun hän syöksyi menemään ja huusi, että hänen annettaisiin mennä, että se saattoi jokaisen kasvot totisiksi.
Päivän koittaessa nukkui vihdoin kärsivä potilas väsymyksestä ja voivotuksesta, ja rouva Tállay'kin laskeusi sohvalle lepäämään, kun yht'äkkiä hajdú tuolla ulkona käytävässä rupesi suurella melulla takkeja pölyttämään. Molemmat tytöt juoksivat päistikkaa ulos. "Vaiti!
Toisinaan kantoi hän, lapsi itse, toista vähän pienempää hennolla käsivarrellansa, ja useasti näimme hänen kylmässä talvi-ilmassa huuhtovan vaatteita virran rannalla. Hän oli palveluksessa, näki vaivaa muiden hyväksi, oli lasten hoitajana ja toimitti paljon muuta, mikä kuuluu orjan työalaan, ja tämän ala on lavein kaikista. Aina sama kärsivä katse, mutta myöskin sama pieni ylpeys.
Hänen kykenemättömyytensä kostamaan tyttärensä puolesta vei häneltä viimeisetkin voimat, hänen kaikki jäsenensä olivat niin veltot kuin olisi hän saanut kovasti selkäänsä, hänen päänsä oli tyhjä, ja hänen sydäntään paleli. Hän pani kätensä ristiin ja kerjäsi ja rukoili kuin pilattu lapsi, kuin tunnon vaivoja kärsivä rikoksellinen, joka rukoilee armahdusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät