Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
On niin nukkaviero se minun takkini. Se pystykaulustakki olisi uusi, vaan se on niitä nuuskaukkojen takkeja, vaikka välttäähän se, kun panee välttämään. Se muille välttää mikä itsellekin. Aamu tuli, nousi Pekkakin. Pian olin pystyssä minäkin, vaan en tiennyt lähtisinkö setä-ukon luo atimaan. On pitkä matka jalkapatikassa tellätä: kolme pitkää peninkulmaa. En lähde. Onpa häntä aikaa vastakin.
Barkis oli vähäinen saituri elikkä, niinkuin Peggotty siivosti sanoi, "vähän tarkka" ja piti suurta joukkoa rahoja vuoteensa alla jossakin arkussa, jonka hän sanoi vaan olevan täynnä takkeja ja housuja.
Päivän koittaessa nukkui vihdoin kärsivä potilas väsymyksestä ja voivotuksesta, ja rouva Tállay'kin laskeusi sohvalle lepäämään, kun yht'äkkiä hajdú tuolla ulkona käytävässä rupesi suurella melulla takkeja pölyttämään. Molemmat tytöt juoksivat päistikkaa ulos. "Vaiti!
Kaatuneita viruu joukottain maassa, täällä punatakki, tuolla Swatsilainen, niiden rinnalla joukko Tsuluja. Minä näen monta punaista takkia Cetewayon kraalissa, mutta niiden kantajilla ei ole valkoista ihoa. Taas minä näen punaisia takkeja, loistavia kuin veri, ja sinisiä takkeja, komeita kuin puolipäivän taivas, Cetewayon kraalissa, mutta tällä kertaa niiden kantajat ovat vaaleanaamaisia.
Hän suunnitteli erikoissuomalaista teollisuutta, piirsi keinutuoleja, joiden sivuina oli kaksi Suomen vaakunaa, sapelit jalaksina ja miekat kädennojina, sekä teki tuohesta housunkannattimia ja takkeja. Niin, tai jotakin siihen suuntaan. Hän jumaloi Kalevalaa maailman parhaana kirjana, kuten se suuresti saattaa olla.
»Hyvä Jumala armahtakoon!» siunaili Leena avattuaan pojan takin. »Eihän sinulla raukalla ole paitaakaan.» »Mutta onpa aikamiehen takki», vastasi poika puoleksi kehuen, toiseksi niin leikkisästi, että Leena naurahteli kyyneleittensä joukkoon. »Taitaa olla isän takki?» kysyi sitten Leena. »Ei ole isän, on vain maailman takkeja.» »Ei taida sinulla isää ollakaan?»
Tämän puodin isäntä istui hiasillaan oven suussa ja poltti; ja kun koko joukko takkeja ja housuja roikkui alas matalasta katosta, ja ainoastaan kaksi hoikkaa kynttilää paloi sisäpuolella näyttääkseen, mitä ne olivat, oli hän minun silmissäni kuin kostonhimoinen mies, joka oli hirttänyt kaikki vihollisensa ja nyt istui riemuiten itsekseen. Viimeiset kokemukseni yhdessä Mr. ja Mrs.
Yksin alasinkin painoi noin puoli kolmatta vanhaa leiviskää. Sitten alkoi hän lyödä takkeja päälleen matkaa varten. Ensinnä hän pani pisimmän takkinsa, sitten lyhemmän ja lyhemmän aina siihen saakka kun niitä tuli viiteen ja kuuteenkin asti. Sitten hän kääri vartalonsa kainaloista lähtien aina lanteisiin saakka, leveällä ja paksulla keltaisella vyöllä.
"Puhdistanhan vierasten herrain takkeja", selitti puolustuksekseen hajdú. "Kas, jotain putosi toisen takin taskusta", sanoi esiin juosten Liza ja otti ylös pienen taskukirjan lattialta. "Aha!" sanoi hajdú, "se putosi varmaankin herra Kálmán Sós'in taskusta". Kirjan kanteen oli kultaisilla kirjaimilla painettu: "Päiväkirja".
Hän leikkuutti Musqueton'ille takkeja vanhoista nutuistaan ja varakauhtanoistaan, ja sukkelapäinen räätäli käänteli ja sommitteli niistä Musqueton'ille vallan uuden-uutukaisia, niin että Musqueton näytti varsin pulskalta kävellessään isäntänsä perässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät