Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Suojelin sinua kodissa aina kuin silmäterääni, huomautin. Niin teitkin, isä, myönsi hän. Miksi päästitkään minua maailmaan, ethän ollut sitä varten kasvattanut. Hän seisoi edessäni kuin syyttäjäni. Olin voimaton häntä nuhtelemaan. Mieleeni johtui oma nuoruuteni ja omat erhetykseni. Olin kuin tulessa, mutta etsin ulkoa sen sammutusta. Itkimme molemmat. Sitten juoksin raivoissani viettelijän luo.
Hyvin tuntiessani tuon Tsululais-luonteesta eriämättömän itsekkäisyyden, jolla oli sijansa niinkin paljon kaikkia muita veljiänsä etevämmän henkilön rinnassa, kuin Ula oli, huomasin nyt kauhean erhetykseni, kun en ollut uskonut nuorelle päällikölle salaisuuttani ja hänen tunteitaan Minnan puoleen suostuttanut.
ANTONIO. Ois suuri erhetykseni, jos ei jo nimikirjoitukses, joku kirje vois ainiaaksi päättää riitaa tätä. ALFONSO. Niin kiittää näitä elinpäiviäni saan onnen sekä voiton ajaksi. Näen laajentuneen alueeni, varmaks sen tiedän vastaisuuden. Sä sen aikaan sait miekaniskutta; työnkruunun hyvin oot ansainnut. Sen naiset sitokoot ens tammilehdosta ja painakoot armaana aamuna sen ohimoilles.
Minä, joka saatoin toin sinulle mielipahaa, tahdon sovittaa erhetykseni, vaikka tunto on puhdas minä en ole sinua pois ahdistanut. Tämä tunnustus osoittaa ystävyyteni jalouden. Minä olen varova kenraali siksi tulen luultavasti ajalle ja täydyn harjoitella itseäni, silla kenraalien pitää olla myös tarvittaissa valtaviisaita.
Yksin hänelle saatan ilmoittaa kauhistavan salaisuuteni, hänen jalo mielensä on säälillä erhetykseni tuomitseva! Amalia. Mutta kulta Annaseni! Mikä sinun on? Suo minun lohduttaa sinua! Anna. Sinä et taida minua lohduttaa! Vaan kuitenkin taidat ... jos tiedät jonkun neuvon ... jos tunnet jonkun luotettavan miehen, joka tuulispään pikaisuudella voipi viedä muuan sanoman Bartholdolle... Amalia.
Ei niihin myöskään ole syynä älyni eli ymmärrykseni, sillä Jumalasta lähteneenä tajuaa tämä kyky aivan varmaan kaikki tajuttavansa ihan oikein, jotenka tässäkään ei ole sijaa millekään pettymiselle. Mutta mistä sitten ovat erhetykseni syntyisin? Siitä ainoasta syystä että tahtoni ulottuu kauvemmas kuin älyni.
Mene ylös Marceline'n luoksi; sulje itsesi sisään hänen kamariinsa ja väännä avainta kaksi kertaa. Minä menen aseellista voimaa noutamaan ja odotan rakennuksen vieressä. Me vangitsemme hänet varkaana ja saamme sen mielihyvän, että samalla kostamme hänelle ja pääsemme hänestä vapaaksi ja luota siihen, että minun rakkauteni korvaa sinulle... Unhottakaa vaan minun erhetykseni. Menkäämme väijyksiin.
Sillä kun tahtoni on yksi ja jakautumaton, niin ei sen luonto näytä sallivan että siitä voitaisiin mitään vähentää; ja kuta ulottuvampi se todella on, sitä suuremmassa kiitollisuuden velassa olen minä sen antajalle. Ei liioin sovi sanoa että Jumala avustaisi minua niiden tahdonilmausten esiinsaamisessa tahi niiden arvostelmain muodostamisessa, joissa erhetykseni tapahtuu.
Kun en tule pitäneeksi tahtomistani niissä rajoissa, joihin tietämiseni on suljettu, vaan sallin sen ulottua asioihin, joita en tiedäkään, niin tapahtuu helposti että tahtoni, yhtäkaikkisuuden kannalta vailahtaa totuuden ja hyvän vastakkaiselle puolelle. Siten syntyvät sekä tietopuoliset erhetykseni että siveelliset hairahdukseni. Tahdon valaista näitä seikkoja moniailla esimerkeillä.
Jos herra antaa minulle anteeksi erhetykseni, niin minä palvelen ja maksan mitä olen kuluttanut." "Sinäkö et huoli minusta?" "Ole vait!" sanoi herra, polkien jalkaa. "Sinä saat mennä minun edestäni sen sileän tien." Ottaen kolme hopearahaa kukkarostaan: "Siinä on vielä, ett'ei ole mielesi paha, juo nekin!
Päivän Sana
Muut Etsivät