Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Vaan minun sydämeni sykki pelosta, tuntiessani itseni kykenemättömäksi asiaani omasta puolestani oikein vastaamaan, kun olin ensikertaa saapunut oikeuspaikkaan. Kohta huudettiin meidät esille. Kantaja kuulusteltiin ensin, sitte kumppalini ja minut viimeiseksi.
Mutta ylen onnelliseksi itseni tuntiessani en voinut olla pistäymättä erääsen hienoon ravintolaan, jossa onneni harjakaisiksi tilaisin hienon illallisen sampanjoineen. Siinä onneani nauttien istuessani kuulin läheisestä huoneesta tuttavan äänen. Siellä oli vanha laivatoverini Teodor Kruse. Me tunsimme heti toisemme, ja minä pyysin häntä illallistoverikseni.
Ensin minua huvitti erehdys, enkä siis tehnyt mitään sitä selittääkseni; mutta sittemmin pidin siitä kovin kiinni, tuntiessani että minua oli kovin loukattu ja katkerassa harmissa ja uhkamielisyydessä... Ei sinun pitänyt milloinkaan oppia tuntemaan halveksittua kotiopettajaa... Minä olin sitä paitsi saanut kiellon, etten aukaisisi silmikkoani.
Lopetettuani pulskan puheeni, vaikenin minä. Minä muistan, että minulla oli suuri halu nauraa ääneen, tuntiessani että vihoillismielinen henki liikkui minussa, joka jo rupesi ajatuksiani valtaamaan ja että silmäni alkoivat hehkua... Odotin, että Nastjenka avaisi viisaat silmänsä ja remahtaisi lapselliseen, raikkaasen, iloiseen nauruun ja minä rupesin jo katumaan, että olin mennyt liian pitkälle; että minä hyödyttömästi olin kertonut, mitä jo kauvan liikkui sydämessäni, josta minä niinkuin kirjasta voin puhua, minä kun jo kauvan aikaa sitten olin langettanut itsestäni tuomion ja tuskin voin pidättää itseäni lukemasta sitä julki, aavistamatta, että hän tulisi minua ymmärtämään.
Mutta kaikesta, mitä luonto opettaa, ei mikään ole niin vastustamattoman selvää, kuin että minulla on ruumis, joka kipua tuntiessani voi pahoin ja ilmaisee esim. ruoan tai juoman tarpeensa vastaavalla nälän tai janon tunnolla. En siis voi epäillä etteikö siinä, mitä ruumiistani tiedän ja tajuan, olisi ainakin joku määrä totuutta.
Sitten se hyökkäsi jälleen niin huimaavaa vauhtia alas maata kohti, että menetin tajuntani. Tuntiessani maan allani toinnuin jälleen ja irroitin siteeni. Tuskin olin sen tehnyt, niin lintu, joka noukallaan oli tarttunut suureen jättiläiskäärmeeseen, kohosi saaliineen jälleen ilmaan. "Jäätyäni yksin aloin tarkastaa ympäristöäni. Olin syvässä laaksossa, jota jyrkät vuoret joka taholta ympäröivät.
Hyvin tuntiessani tuon Tsululais-luonteesta eriämättömän itsekkäisyyden, jolla oli sijansa niinkin paljon kaikkia muita veljiänsä etevämmän henkilön rinnassa, kuin Ula oli, huomasin nyt kauhean erhetykseni, kun en ollut uskonut nuorelle päällikölle salaisuuttani ja hänen tunteitaan Minnan puoleen suostuttanut.
Rauhallisina hetkinä minusta tuntui, että minun olisi pitänyt tehdä Jumalani kaikessa jokapäiväisessä elämässäni enemmän pääasiaksi, kuin mitä hän minulle oli, niin että olisin voinut alituisesti pitää häntä mielessäni ja alituisesti elää semmoisessa hengentilassa, kuin mikä minussa oli rukoillessani ja varsinaisesti tuntiessani Jumalan läsnäoloa.
Hintsa seisoi hämmästyksissänsä. "Mitä kaikkia tämä nyt oli", hän puhkesi, "mistä näitä juttuja olet kuullut"? "En ma huoli huudella", häikisteli tyttö: "tuota et sinä, Hintsaseni, kuitenkaan ymmärrä". Hintsa kokosi ajatuksiaan ja kysyi viimein: "Tunnetkos Pohjanpiltin"? "Mikä tuntiessani! En ole niin sorjaa, pulskeata miestä ikinäni nähnyt".
Tuntiessani sielussani useasti voimallisia liikutuksia, varsinkin puheena olevan vuoden ajalla, joskus sillä seurauksella "ettei paljon puuttunut tullakseni kristityksi", tein vihdoinkin sen asian suhteen mielestäni viisaan päätöksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät