United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näiden seassa oli veljekset, jotka tapasimme Linnakadulla. He kulkivat nyt vähän erikseen toisista. He kulkivat hiljaa puhellen. «Minä olen onnellinen«, kuiskasi nuori luutnantti veljelleen, kapteini Teodor Leistille. «Et sinä nähnyt hänen silmäyksiänsä eilen illalla, kun tanssimme! Minä en voinut olla hänelle tunteitani tunnustamatta«. «Ja hän?« kysyi kapteini pilkallisesti nauraen. «Hän!
Poikanne murhasi itsensä. Hän ei tahtonut elää. Kukapa oli..." "Rakas täti, tämähän on kauheaa; lähtekäämme pois," sanoi kamarijunkkari. "Hyvä Teodor, minä olen tottunut onnettomuuksiin ja häväistyksiinkin," sanoi kreivinna hieroen ohimoitaan hajuvedellä; "jatkakaa, herra kapteeni, suokaa kiusan olla lyhyen."
"Hyvänen aika, Teodor, hän oli varmaankin se tyttö joka avasi meille veräjän. Sinä sanoitkin, että hänen kasvonsa olivat hienonlaiset mutta olihan tuo raukka avojaloin." "Niin, armollinen täti, hän oli ihana lapsi." "No näyttikö hän tyytymättömältä?" kysyi kapteeni. "Ei, mutta hän ei tiedä mitään parempaa. Nyt, rakas kapteeni, olisi aikomukseni ottaa hän luokseni ja kasvattaa hän."
Toinen heistä on innostunut, ja kun hän innostuneena puhuu, hymyilee aina väliin toinen. Innostunut puhuja on nuori luutnantti. Toinen, hymyiliä, on kapteini. He ovat veljekset: Kaarle ja Teodor Leist. «Sano mitä sanot«, kuulemme luutnantin sanovan; «hän on kumminkin kauniin Turussa; hänen silmänsä ovat kauniimmat koko Suomessa; hänen huultensa hymyily kauniin, suloisin koko maailmassa».
Hän nauroi minulle; hän pilkkasi minua! Minä rukoilin... Kuule! Minä rukoilin! Minä lankesin polvilleni hänen edessänsä. Hän nauroi vielä enemmän. Nyt vasta huomasin, ettei hän minua rakastanut, että hän vaan teeskenteli. Se särki sydäntäni. Se kukisti minut, ja siitä hetkestä alkaen olen minä häntä vihannut«. Kapteini lopetti. Toinen seisoi vaaleana hänen vieressänsä. «Teodor!
Otapas Teodor laukustani muutama pieni leivos ei, ei niitä, ne ovat Ehrenkrok'in karamellia niin, juuri tuo oi, miten makeata se syö, tuo siunattu eläin!" sanoi harmaisin puettu rouva; "kapteeni pitäisi myös tämmöisen pienen koiran. Laulapas Katalaani! Kas niin, istupas laulamaan, niin saat jotakin." Tuo pieni vilkkusilmä lemmikki istuutui ja alkoi ulvoa muutamia säveleitä.
Anna voisi ottaa kukan puusta!" "Anna! Kreivinna käskee teitä ottamaan kukan kastanjasta," kertoi nuoriherra. "Kas niin, rakas Teodor, nyt menemme sisälle. Kai tuo kapteeni kotona on hm, hm." Nuori mies tarjosi tädilleen käsivartensa ja he menivät.
*Gustaf Wilhelm Borgström*, kauppaneuvos Henrik Borgströmin poika, syntyi 1834, tuli ylioppilaaksi 1852 ja kuoli seuraavana vuonna. *Georg Teodor
Mutta ylen onnelliseksi itseni tuntiessani en voinut olla pistäymättä erääsen hienoon ravintolaan, jossa onneni harjakaisiksi tilaisin hienon illallisen sampanjoineen. Siinä onneani nauttien istuessani kuulin läheisestä huoneesta tuttavan äänen. Siellä oli vanha laivatoverini Teodor Kruse. Me tunsimme heti toisemme, ja minä pyysin häntä illallistoverikseni.