Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Pohjolainen kohotti molemmat kätensä kasvoilleen ja hieroi ohimoitaan kahteen kertaan yhteenpuristetuilla sormiensa päillä: Se kävi. Hän näytteli aivan hyvin. Ensi näytös loppui... Hän oli, seisoi ja liikkui ja puhui kuten pitikin sikäli kuin hän voi, kun kulki unissaan. Sillä mies kulki unissaan... Hän kulkee unissaan, sanoin itsekseni.
Eugen nyökäytti pari kertaa päätään, pyyhki nenäliinalla ohimoitaan ja huuliaan ja meni omaan huoneeseensa. Siellä hän heittäytyi sohvalle ja istui pitkän aikaa liikkumattomana, painaen käden sydämelleen. "Miten voi ihmissydän tuntea niin suurta surua murtumatta", kuiskasi hän monta kertaa.
Helena astui nyt Esan luo, silitti hänen ohimoitaan ja sanoi: "Minä toivon, ettei tuosta onnettomuus seuraa, jos lupaamme Valpurimme Hannulle". "Tuommoiset lupaukset ovat jotensaki järjettömiä", jupisi Esa. "Appa he eivät mieltyisikään toisiinsa. Se ainaki on välttämätön ehto onnelliseen avioliittoon ja sillä välipuheella minäki suostun Sofian ehdoitukseen".
Kotia tultuaan Esteri istahti pöydän ääreen Laurin valokuvaa tuijottamaan, puristaen nyrkeillä ohimoitaan. »Minä en sinua sittenkään rakasta. Hyvä Jumala, minkä vuoksi en? Minkä vuoksi? Se on vain petosta, kauheaa petosta!»
Hän pyysi meitä kohteliaasti istumaan, istahti itse ja siveli ohimoitaan hienolla, naisekkaalla kädellään. »Tiedän, että Seid Omar on eilen nähty kaupungissa, vaikka hän pääsi asiamiehiltämme välttymään. Likaisessa syrjähökkelissä siis pitää majaa henkilö, joka on senussilaisten johtomiehiä ja jonka vaikutusvalta ulottuu yli koko Arabian. Hän tietysti ei istunut siellä yksin?»
Mutta kun Lotta täti oli lähtenyt ja päivällinen oli ohitse, rupesi päänsärky jälleen tuntumaan. Asessorin rouva kehoitti silloin Helkaa menemään ylös kammariinsa ja panemaan maata. Hän lähti mielellään. Suloiselta tuntui saada painaa polttavia ohimoitaan viileätä patjaa vasten.
Knut oli samassa toisella puolella pöytää. Siinä virui isä kädet nyrkissä, suu auki, silmät kiinni. Knut tutki häntä nopeasti, otti lampun ja riensi ulos. Kohta hän tuli takaisin ja toi vettä; Katriina seurasi häntä. He saivat pyörtyneen sohvalle nostetuksi ja hautoivat hänen ohimoitaan. »Jumala meitä armahtakoon he ovat hänet tappaneet», Katriina huusi. »Minä, Katriina, minä sen olen tehnyt.»
Hän otti uudestaan etulauseesta vauhtia ja ajatteli loppuun asti: Näin ollen minä en ainoastaan viini- ja portterikaupalla ole upseeriksi tullut, vaan sillä kaupalla, jonka hävittämistä varten olen upseeriksi tullut! Hänen kulkiessaan rupesi selkää ja päätä kuumottamaan niin, että hänen piti nenäliinalla kuivata ohimoitaan.
Eugen asetti hänet sohvalle, avasi hänen pukunsa, hautoi hänen ohimoitaan Kölnin vedellä, siveli hänen käsiään ja keksi kaikenlaisia keinoja rauhoittaakseen häntä paitsi yhtä: rakastavaa sanaa, hellää hyväilyä mutta hän sai hoidella häntä kokonaisen tunnin, ennenkuin tuo hillitön mielenpurkaus asettui.
Kas niin, Meri (Emerentia), sanoi vanha Larsson, pitäen isän hellyydellä hänen päätä polvellaan ja kostutellen kylmällä vedellä hänen ohimoitaan, kas niin, lapsi kulta, älä nyt tee niin tyhmästi että kuolet ja jätät vanhan ystäväsi ... mitäpä olisi sitten enää hänen iloistaan tässä maailmassa?... Eihän se kuule minua, lapsi parka; mikä se on semmoinen isä, joka pakottaa tuommoisen hennon olennon nääntymään tämmöisessä kuumuudessa!... Lainaa vähän vettä, kas niin, se oli oikein, nytpä sinä jo avaat kauniit silmäsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät