Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mutta kun katselleeks sai kaunoja noit' ihamielin, äidilleen sanat siivekkäät nyt sankari lausui: 20 "Oi emo, taivahisen takomainen on tuo asu totta, moisia kuoloton mahtaa vain, ei ihmiset maiset. Nytpä sen ylleni suorin.
Sainhan laulun-lahjan Kauniin kallihimman; Suruin sillä syömmeen Kätken katkerimman! Terve, sankarpoikain! Teille riemu loistaa! Jumalien lahja Maiset tuskat poistaa! Kas niin; nyt on
Kun sua kiittäin, sua ylistäin mun paisuu sydämeni, silloin vasta ma tunnen ihmisonnen puhtaimman; sinussa yksin tunsin jumalaista. Niin maiset jumalat muist' eroaa maan lapsista, kuin itse sallimus käy yli viisaimmankin älyn, tahdon.
Sinä mereni, sinä vapaa, viileä mereni, sinä yksin voit tyynnyttää tuskat, laulaa lepoon maiset murheet. Yksinäisyyden ydinsalaisuutta sinä mulle opetat, siitä neuvot onnea etsimään. EDISTYST
Saaliin Samariaan tuot Runsaamman, kuin koskaan saivat Kaikki Tyyron kauppalaivat. Nimes kuolottomaks luot. Suuret teet sa mainetyöt, Ahnaan Benhadadin lyöt. Ei voi voimaas mahtavaa Maiset vallat vastustaa. Voimallinen valtijas, Varma ollos voitostas! KAIKKI PROFEETAT. Voimallinen valtijas, Varma ollos voitostas!
Mua uhkaa maallisen lemmen uni, sa näät minun tuskani, kamppailuni, et rukousta kuule sa milloinkaan! miks teit niin kauniiksi, kauniiksi maan? Käy elon taulut ohi himmeten kuin iltataivaan varjot vaihtuvaiset. Mun tieni on kuin tiet on puistojen, kun kuoli päivän viime ruskot maiset.
Niinkuin Balaton'in pinta Esikkon' ol' kaunoinen; Niinkuin Tihany-vuoren rinta Toivon' nousi korkeellen; Täys' ol' perheonneni, Kuin Füred'in rypäleet Mutta Tuoni katkasi Maiset riemut, toivehet: Tauti julma taloon hiipi, Kallistihe kätkyehen, Poskusilta ruusut riipi, Kohta kasvoi enkel'-siipi Hartiohon pienosehen.
Mi siipi veis mun valon lähtehille, Kuink' isänmaansa vieras saavuttaa? Ah! ikuisuus vaan voipi lahjoillansa Tuon kaipuun polttotuskat viihdyttää; Kuin valtiaskin kylmää kruunuansa, Niin enkel maiset riemut hylkäjää. Siks' katselee, ain' aamun sarastellen, Hän inhaa päivää kohden itkien, Eloni hetket mittaa huoahdellen Ja lukee sykkimätkin sydämmen. Oi, vieras kaukomailta, mieles malta!
Konsa päivän purppurliekit väikkyy, Tenhoten meit', usvat kultaa läikkyy, Kukka tenhoo piillen umpussaan; Vaan kun päivän armas leimu vaipuu, Multaa kultaamasta hohde haipuu, Silloin tähditelty taivas loistaa Katoomattomalla kaunollaan. Niin, kons' elon ilta hämärtääpi, Sielun taakse maiset murheet jääpi, Ja sen taivas kirkas aukenee; Käykö raskaaks' jättää elon päivää?
Kuin kantaa kirjoitusta maiset haudat ja kertoo vainajasta, ken hän oli, ett'ei tuon muisto mureneisi, joten tapahtuu, että kyynel kuuma virtaa haavasta haikeen jälleen-muistamisen, mut tuosta hurskaille vain kannus koituu; niin näin ma kuvakirjoitusta täynnä, mut taidetyöltään kaunihimpaa, kaiken sen vuorenpinnan, joka tieksi jouti.
Päivän Sana
Muut Etsivät