Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Olkaa vaan varoillanne ja tehkää niinkuin äsken jo sanoin. ROINILA. Ettäkö laitan Maunon meiltä pois? OLLI. Niin; ja naitatte sitten tyttärenne toiselle. ROINILA. Hm. Mutta kenelle? OLLI. Vaikka minulle. ROINILA. Sinulle? Ole nyt. OLLI. Ei maar', oikein totta. En ole aivan tyhjä mies minäkään. Sainhan sedältäni periä hyvän talon, niinkuin tiedätte.
Sainhan vihdoin tiedon tilasta veljeni huoneessa, sinne kiirehdin, löysin viimein pakolaiseni ja näin mitä olen kertonut. Mutta pianpa kääntyi sodan onnenpyörä: vihamies karkoitettiin pois ja vanha isiemme linna oli näiden polosten lasten koto taas.
Suurella mielihyvällä olen lukenut kirjeesi, jonka pari päivää sitten sain; se on, siinä on paljon, josta en juuri voi iloita ja josta nyt ai'on kirjoittaa, koska tiedän asuntopaikkasi. Sainhan minä oikein pitkän kirjeen, vaan sinä oletkin ollut vieraassa maassa ja nähnyt niin paljon, kun minä sitä vastoin yhtä mittaa istun täällä kotona, jossa ei mitään tapahdu.
Sainhan siitä sen opetuksen, ett'en enää toiste hevosen selässä nuku. Luneau koki turhaan saattaa muutamia lähellä asuvia, köyhiä salametsästäjiä epäluulon alaisiksi. Ei suinkaan, vastasi tämä hyvä herra; minä en tahdo syyttää ketään. Kaikki tämän seudun asukkaat ovat rehellisiä ihmisiä.
"Ei ollut seltteriä", vastasi naisen ääni. "Herrat kuuluivat yöllä juoneen kaikki, vaan sainhan minä amonjakkia ja kauppamiehestä ostin puolitusinaa olutta." "Onko se edes kylmää?" uteli nimismies huuliansa maiskahduttaen, "kuivaa suuta niin vietävästi." "Kellarista hakivat", sanoi Lotta, tullen makuuhuoneesen tilaa korjaamaan.
Parasta on erota näkemättä, ajatelkoon hän mitä tahansa ja sainhan minä hänet nähdäkin, mutta murheelliselta hän näytti. Se oli arvattavasti erehdystä ja minä vaan näen kaikkien kasvoilla oman tuskani kuvastuvan. Mitkäpä murheet häntä nyt painaisivat; ilohan hänellä on, kun huomenna saa kainostelematta, kaikkien nähden ja kuullen, kutsua Kallea omakseen.
Mutta torumatta se taisi jäädä nyt, niinkuin oli jäänyt ennenkin. Muutamien aikain kuluttua, kun taas tapasin Liisan, muistin hänen lehmäjuttunsa ja kysyin, millä pohjalla se nyt oli. Hyvällä pohjalla! sanoi hän kehuen. Pois kiellettiin myönti! Kuvernööristä tuli epuu, ja minä kysyin vielä kulujanikin. Saittekos? Sainhan minä! ja nyt se on vävypoika siitä itse lehmitönnä! lisäsi hän kuiskaten.
En saanut suurta kunniaa, en valtikkata kantaa. En saanut kasvaa pilvihin, vaan sainhan kaikki kuitenkin ma teille uhriks' antaa. Ei löydy riemun vertaa sen, mi mieleen heijastuupi, kun kaikki uhraa toisillen, vaan itse unhottuupi. Tää riemu onkin taivainen, vaan lapset Luojan ylhäisen ne siihen valmistuupi. Z. Topelius J. Hellén.
Se on muuan ukko, joka tuli tänne apua pyytämään ne kun pitävät minua tohtorinaan mutta minä sanoin: jos ei sinulla ole viinaa, niin en rupea mihinkään hommaan, en kuulemaankaan tautiasi sillä ei ollut tippaakaan, mutta minä lähetin hänet noutamaan, jos ei muualta saa, niin menköön vaikka Kontolaan asti. Tuossa se nyt on. No, saitko? huusi hän ukolle, joka samassa työntyi sisään. Sainhan tuota.
Souda, souda, souda vaan! Näin sä löydät onnenmaan, Rauhan kukkarannan! Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta, Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, Ja monta poltetta ja huo'ahdusta Mun rintaraukkahani loit ja luot, Niin kiitos sentään! Opetusta monta Ma sainhan sulta, unhoittumatonta.
Päivän Sana
Muut Etsivät