United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
HANNA. Oi! voisinko laulaa nyt? ELMA. Koska arkussani makaan, niin vasemmalle kallista pääni. HANNA. Niin, silloin muotos olkoon hiljainen, ihana murhe. Sinä raukenet, ja silmäkantes painuvat. Nyt ottakoon sun armoihinsa Jumala taivaan. ELMA. Niin ja amen! Oo, minä kuolen! HANNA. Sä mieleni korotat. Kirkkaasti ääneni kaikukoon koska neito kaunis kuolee.
IIVARI. Ja sinun muotos on punainen kuin turkin-lanka. »Punainen mustaa tuikkii», mikä on se arvoitus? ESKO. Nyt ei huolita siitä. IIVARI. Minä rukoilen sinua: selitä minulle se arvoitus, »punainen mustaa tuikkii». ESKO. Se on liekki, joka tuikkeilee mustaa pataa. Mutta veli kulta, sano minulle, oletko sinä totisesti hullu? SEPETEUS. Hän hullu! Suuri veijari! TOPIAS. Yhtä viisas kuin minäkin.
Sun synkeän muotos vilaukseksi unohdin, mutta muistan kaikki taasen; kuitenkin sillen muistooni vaan sijan suon, mutta en poveheni. Jokapäiväinen asia tämä oli luonnon säännön ja järjestyksen mukaan eikä enempätä, sen hullu kuvailus vaan melkeäksi tehdä taitaa. Kotihin käy nyt metsämies, joka otuksen hyvän käsitti, mutta kadotti hänen jälleen, aina samalla retkellä.
Tuo hempi itse olennon mua viehtää, hurmaa, impi; sun muotos mulle kallis on, sydämes kallihimpi. Oi, iät päivät tuota vaan ma hartain mielin soisin, ett' onnekkaaksi ainiaan mä tiesi tehdä voisin. Sä hälle, taivas lempeä, suo riemua vain seestä! Kanss' armaan elää mielin mä, käyn kuoloon armaan eestä. Jos Parnassolle nousta voisin.
Mutta tuon armotyön tehtyänsä, se katseli miestä hetken, irvisti pahasti ja lausui: »sinä kurja mies, onhan muotos niin ruma, etten kauemmin ilkene katsella». Niin sika lausui, läksi hänestä röhkien pois ja rupesi tonkimaan maata. JUHANI. Oivallinen tarina. Mutta tuota kohden ilmaa on Jukolan talo, ja hyvä että tiemme kulkee kaukaa sen ohi; sillä musertuispa sydämemme nähdessämme entisen kodon.
Tybaltin tapoit; tapatko nyt itses? Tapatko vaimos, joka sinuss' elää, Kun vihakäsin omaan henkees ryhdyt? Sukuas, maata, taivasta miks herjaat? Sukusi, maa ja taivas sinuss' yhtyy, Vaan heittää pois ne tahdot kerrassaan. Hyi! Muotos, lempes, järkes häpäiset. Kuin korkuri sa rikas kaikest' olet, Mut tavall' oikeall' et mitään käytä Tuon muotos, lempes, järkes somisteeksi.
Se pystyy hyvin tämä kalpani! Mut mitä vastaat? NYYRI. Mua Sorrina Pidätkö? Lalli, miksi vapiset? Sun muotos on niin vaalea kuin lumi On laaksossa! Et, toki pelänne? LALLI. Sun muotos Hiittä hirvittäisi, akka! SORRI. Miks' enää viivymme? Jo lähtekämme Kotia, peijaisia viettämään, Ja peijais-olvin juotuamme sotaan; Karkoittamahan vihollisiamme!
BRUTUS. Vait! Hän jo saapuu. Marssissa hiljaisessa häntä vastaan! CASSIUS. Seis! BRUTUS. Seis! Anna käskyn käydä, 1 SOTAMIES. Seis! 2 SOTAMIES. Seis! 3 SOTAMIES. Seis! CASSIUS. Minulle väärin teit sä, jalo veikko. BRUTUS. Jumalat, tuomitkaatte! Teenkö väärin Viholliselle? Kuin siis ystävälle? CASSIUS. Sun tyynen muotos alla piilee vääryys; Ja kun sa sitä teet
Hehkuen leijut hautasi yllä, Genius! Soraan suistunut sun on mestariluomas, kuolematon! Vaimo. Varro, noudan ruukun juodaksesi. Vaeltaja. Muratti on verhonnut jumalaisen muotos. Kuinka te nousette, nousette tomusta, pylväspari! Ja sinä yksinäinen sisar tuolla, kuinka te kaikki, tumma sammal päänne kiireellä, katsotte kuninkaallisesti kaatuneita siskojanne jaloissanne.
Souda, souda, souda vaan! Näin sä löydät onnenmaan, Rauhan kukkarannan! Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta, Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, Ja monta poltetta ja huo'ahdusta Mun rintaraukkahani loit ja luot, Niin kiitos sentään! Opetusta monta Ma sainhan sulta, unhoittumatonta.