Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Marit pysyi pystyssä kaiken tämän tapahtuessa. Hän käveli tyynenä, hiljaisna, järjesti itse arkkua ja hautajaisia, hän tahtoi että Anders Bjaaland kannettaisiin Skjöltestä ulos. Kirkkomaassa hän laskettiin Toren viereen; se oli Marit'in tahto. Ei pidetty mitään peijaisia hänen jälkeensä.
Siinä oli sen päivän puuhat, sen päivän ja retken. Ja sitten me ryypättiin. JUHANI. Ja vietitte iloisia peijaisia. TAULA-MATTI. Ne Turkkilassa aljettiin ja pappilassa päätettiin, päätettiin liemisillä naamoilla ja laimeilla silmillä. Niin oli, ja ne päivät ovat olleet ja menneet. Mutta mieluisasti muistelee ukko retkiä miehuutensa parhaista päivistä ja mieluisasti niitä kertoilee.
Ensimäinen Kohtaus. Ulkoa kuuluu iloisen laulun ääntä ja riemuhuutoja. LALLI, SORRI ja TAIMO tulevat. SORRI. Nyt pispan peijaisia juodaan, ilo Ja riemu raikkuvat ylt'ympäri. Sä Lalli yksin olet nyrkästynyt Ja venyt pahan tuulen omana. No mies, nyt heitäppäs jo Hiitehen Tuo raskas mieles! SORRI.
Niinpä juotiin täällä Liebewerdassakin edeltäkäsin metsäsikain peijaisia menestyksellä semmoisella, että se melko lailla muistutti sen eläimen tunnettua luontoa, jota kaatamaan nyt varustauduttiin.
On tuolle kuollehelle kyynelvelka Isompi mulla, kuin nyt maksaa saatan. Mut tulee sekin aika, tulee, Cassius! Pois siis, ja Thassoon ruumis laittakaa Leirissä ei saa peijaisia viettää, Se meitä lannistais. Lucilius, tule, Ja sinä, nuori Cato! Taisteluun nyt' Flavius ja Labeo, liikkehelle joukot! On kolme kello; päivää vielä on; Nyt onnen uhall' uuteen taistohon! Neljäs kohtaus.
Sitten he koettivat viettää pyhäpäivää, joka heistä tuntui niin pitkältä, osittain vainajan majatalossa, osittain läheisellä kirkkomaalla. Kaupunkilaisten seurassa eivät he ensinkään viihtyneet. Maanantaina oli Esa liikkeellä tekemässä kaikenlaisia ostoksia peijaisia varten. Vihdoin tiistaina, puolen päivän seudussa, päästiin lähtemään kotia vainajan kanssa. Palausmatka tapahtui venheellä.
Vanhoissa runoissamme ylistellään sitä monella tavalla ja annetaan sille monenmoisia lempinimiä, niinkuin "mesikämmen", "metsän kuningas", "metsän omena" y.m. Ja kun karhu oli kaadettu, pidettiin sen kunniaksi juhlallisia peijaisia, joissa laulettiin runoja kuolleen salon-uroon kunniaksi. Ja voipi sanoa, että kansa nytkin vielä katselee tätä "metsän kuningasta" jonkinmoisella kunnioituksella.
Kun tuommoinen otus saadaan, niin kannattaa juoda peijaisia. Tännekö tämä heitetään? Jyrki seisoi Tuomaan ääressä. Eikä heitetä. Herra Sormuinen on vietävä makuuhuoneeseensa. Eiväthän nuorat jouda jäämään hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Tarvitaanhan niitä muuhunkin. Tartu kaulukseen, Jyrki! Minä köydestä kannatan jalkapuolta. Majuri oli nyt oikein iloisella tuulella.
Se pystyy hyvin tämä kalpani! Mut mitä vastaat? NYYRI. Mua Sorrina Pidätkö? Lalli, miksi vapiset? Sun muotos on niin vaalea kuin lumi On laaksossa! Et, toki pelänne? LALLI. Sun muotos Hiittä hirvittäisi, akka! SORRI. Miks' enää viivymme? Jo lähtekämme Kotia, peijaisia viettämään, Ja peijais-olvin juotuamme sotaan; Karkoittamahan vihollisiamme!
Tämän viimeisen elämänilmauksen jälkeen jäi otso seljälleen, käpälät ylös, ja oli ihan kuollut. Me joimme peijaisia monesta taskumatista. Otso oli hyvin suuri vanha uros, joka ei tiettävästi ollut tehnyt mitään vahinkoa elukoille. Hän oli hyvin lihava ja talja oli tiheäkarvainen, kaunis tummanruskea väriltään.
Päivän Sana
Muut Etsivät