United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuuluu sitä olevan semmoisia pikkuisia sammakoitakin", jatkoi Paavo, "jotka niin surkeasti valittavat". "Sammakoitako? "Ei hiisi huuda; mykkä se on", liitti Ellu; "käsiänsä se vaan paukuttelee"... "Oletkos sinä sitten hiittä nähnyt?" keskeytti hänet Rietu irvistellen. "En ole nähnyt, ja varjelkoon hyvä Jumala näkemästäkin; mutta kyllä sitä muut ovat nähneet.
"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, nouse, metsä, miehinesi, katajikko, kansoinesi, petäikkö, perehinesi, umpilampi, lapsinesi, sata miestä miekallista, tuhat rauaista urosta tätä hiittä hieromahan, juutasta rutistamahan!
Koko Vuori-Merviasta? Mitä te olette tehneet, miehet? SANANTUOJA Kaikki mitä ihmisestä irti saa! Siellä tietäjät villitsivät. URMAS Tietäjät..? Saat mennä. Nousee korokesillalle, kiihtyneenä: Tietysti, tietysti heidänkin pitää Hiittä palvella, kun maa on vaarassa! HORMA Sen pahempi he ovat koskemattomat. URMAS He eivät saa olla koskemattomat! Riistämme niskottelevilta uhrintoimituksen!
Se pystyy hyvin tämä kalpani! Mut mitä vastaat? NYYRI. Mua Sorrina Pidätkö? Lalli, miksi vapiset? Sun muotos on niin vaalea kuin lumi On laaksossa! Et, toki pelänne? LALLI. Sun muotos Hiittä hirvittäisi, akka! SORRI. Miks' enää viivymme? Jo lähtekämme Kotia, peijaisia viettämään, Ja peijais-olvin juotuamme sotaan; Karkoittamahan vihollisiamme!
Vaimot lapsi rinnoillaan ja miehet miekka vyöllä. Vuoren ukko uinahda ei päivällä, ei yöllä. Yksin vuoren huipulla hän tähtein teitä seuraa, katsoo, kuinka maailmalla ajan myrskyt meuraa. Hetki lyö. Ja vuoren kylkeen kolme kertaa ukko kumahuttaa nuijallaan: jo aukee vuoren lukko, astuu ulos urhokansa, tulee tuhat hiittä, miehet syltä seitsentä ja vaimot vaaksan viittä,
Usko minua, Urmas: kansa, joka ei mitään uskalla, menettää lopulta uskon itseensä. URMAS Ei, juuri sitä uskoa me tahdomme hiljaisuudessa lietsoa! Mutta kun tunnen käsivarteni liian heikoksi, silloin on minun tieni varovaisen viisauden tie. HALLO Näppiä lyöden, välähdys silmissä: Se oli johtajan sana, Urmas! Hiisi on väkevä, mutta hiittä voi vetää nenästä.
Nyt täytyy kuninkaan sulkea hänet lasikaappiin, jollei kukaan tahdo olla niin armelias ja mennä hänen kanssansa naimisiin. PEKKA. Saako se, joka menee Hyrrän kanssa naimisiin, myöskin valtakunnan? Niin, saako hän myös valtakunnan?... Ai, ai, sormeni! Löin sormeeni! Hiisi vieköön Hyrrän ja valtakunnan myös! LIISA. Häpeä, Matti! Etkö tiedä, että kun Hiittä huutaa, tapahtuu heti jotain pahaa?
Ja uljas Fahlander jo rientää luo, etuvallille ratsastaa: »Alas, kenraali, teihin on päin tuli tuo, alas, henkenne varjelkaa!» »Alas, kenraali, turma se kaikkien ois!» väki myrskysi, »vallilta pois!» Sandels, hän liiku ei paikaltaan, sanan lausuu: »Pelkoko lie väen tuon, mitä hiittä se kirkuukaan? Se jos horjuu, sen hukka vie. No, valmiiks siis! Ken koitti, se ties! Heti luonamme on vihamies.»
Eräs hiisistä oli muistanut, että meidän kirkossa oli kirkkowiinaa; eihän muuta kuin lähteä sitä sieltä noutamaan; kaksi hiittä lähti matkaan. Monta askelta eiwät he ottaneet tuolla kolmipeninkulmaisella taipaleella, niin pitkään harppasiwat he. Niin he tuliwat meidän kirkkoon ja ottiwat sieltä pari isoa täysinäistä wiinapulloa.
Tosin järjeltään ei lie mun verrat Nuo maisterit, kirjurit, kirkkoherrat: Ei tuntoni niin näin arkana väiky, En helvetin hiittä ja tulta säiky; Siks' rintani riemun äänt' ei kuule, En mitään tietäväni mä luule; En kehu voivani parannella Ma muit', en sieluja opastella. Eik' onni mulle tavaraa Oo suonut, mailman kunniaa. Näin tulkohon enää koira aikaan!