Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
TYKO. Mut kohta taasen ilo masentui, Siin' ilon kunnahalla seistessämme, Kun korvihimme riensi sanoma Kovasta isästä, mi hylkäs poikans, Ja epäilys myös poveheni tunki, Olisko impeni viel' uskollinen. MAUNO. Se kysymys nyt jääköön. Tuossa, tuossa Jääkylmänä sä tytön nähdä saat. TYKO. Mä tiedän kaikki. Hän on onnellinen, Nyt päätetty on sydämmensä tuska.
Sun synkeän muotos vilaukseksi unohdin, mutta muistan kaikki taasen; kuitenkin sillen muistooni vaan sijan suon, mutta en poveheni. Jokapäiväinen asia tämä oli luonnon säännön ja järjestyksen mukaan eikä enempätä, sen hullu kuvailus vaan melkeäksi tehdä taitaa. Kotihin käy nyt metsämies, joka otuksen hyvän käsitti, mutta kadotti hänen jälleen, aina samalla retkellä.
Haastelee hän yksin käydessänsä: »Vallitsija kirkkaan korkuuden, Suo mun aina silmät puhtaal, vakaal Puolees taitavani katsahtaa. Opeta mua eloo rakkauden, Valkeutes pyhä virtakoon Poveheni, ja mä, pelkäämättä Pimeyden valtaa, tieni käyn. Ja kun viimein päätetty on matka, Astun kunniasi kaupunkiin, Jonka muurit kullast, krysoliiteist Hohtaa kesäsillä kunnahil.»
MARKUS (erikseen). Mun Jumalani! olentoni voima, Kuin rautatammi ennen jykevä, Nyt menehtyy kuin korsi tulessa, Ja poveheni rynkää pimeys. Mi ompi ihminen? Vaan heikko varjo, Vaan sumuhaamu, joka haihtuu pois, Kun korkeuden säde häntä kohtaa. Niin väikyn tässä sorrettuna minä, Ja myrsky ijäisyyden merestä Nyt alkaa käydä hirveell' pauhinalla, Ja sielu vapisee ja kauhistuu. (
Päivän Sana
Muut Etsivät