United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
KIMMO. Hän, nämät hirveydet nähtyänsä, eipä enään mieltänsä hallita tainnut, vaan raivoi, niinkuin järjetön: hän kiljui ja hiuksiansa riistoili, juoksi sitten ulos kuin tuulispää ja katosi samalle tielle. Niinpä tapahtui; mutta muotos murhetta ei näytä kuullessasi sanomia näitä. KULLERVO. Olkoon mailman meno näin ja valitus ja murhe pois! Hyvin kaikki!
Astu sisään huoneeseeni rohkeasti, Kuka mahdat sinä ollakkin; Muotos sanoo, ettes ole meidän majoist.» Lausui harmaapäinen; mutta neitonen, Nähden pimeydes valkeuden piirron, Astui matalaiseen mökkiin lampurin. Oljenteli Atalantta rauhan loukos, Emännöitsi: askarteli, ompeli, Ompeli hän pukimia pienoiselle; Mutta hänen otsallansa viipyi yö.
ANIAN. Oi kuolema! Jumal' armahda, mitä aavistan minä! ANIAN. Margareta, katso laupeaasti puoleeni! MARGARETA. Onneton, sun muotos ilmasee kaikki, oi Jumala! ANIAN. Jaa, petos on tehnyt tehtävänsä lujimmassa linnassa. MARGARETA. Haa, mitä sanoit! ANIAN. Petos on heittänyt Svean linnan. MARGARETA. Ota sanas takasin, minä rukoilen, ota se takasin! Oi, älä sano petos!
Odottamaton riemu on se mulle. Mun mielessäni muotos ihana Alati loisti, hellin hymyili; Sit' onnen hetkeä ma unelmoin, Kun kohtaisin sun Gilboassa taas. Ma sitä aatellessa iloitsin Kuin kauris ruohoisella kummulla. Ja nyt sun näen täällä, kallihin! Niin terve, hento, kaunis, suloinen Sa olet taas kuin palmun nuorin oksa. Mi onnen tuuli tänne sinut toi?
Maria lähenee vasenpuolista ovea, mutta seisahtaa hetkeksi ja katselee taaksensa luutnantti Werneriä, joka seisoo syviin ajatuksiin vaipuneena. Kymmenes Kohtaus. Luutnantti Werner. Maria. MARIA, lähenee taas Werneriä. Oi, Gustav kallis! Anna kerta vielä Mun korvahani lempi-äänes soida, Ett' sydän autuaana sykkis taas! On aikaa sitte kun sun viimen näin, Ja muotos kyyneleet ja varjos multa.
Ma hälle: »Vaikka tulen, jää en tänne, mut kenpä itse oot, niin kamaltunut?» Hän mulle: »Näät, ett' olen itkeväinen.» Ma hälle: »Henki kadotettu, tänne jää itkuus, vaivahasi! Tunnen sinut, mutainen vaikka koko muotos onkin.» Päin purtta ojentui hän kaksin käsin, mut hänet torjui valpas Mestarini ja virkkoi: »Joudu muiden koirain joukkoon!»
Ja taivahani unhoon multa jäisi, Maan tomu ihanteitain himmentäisi. Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta. Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, Ja monta poltetta ja huo'ahdusta Mun rintaraukkahani loit ja luot, Niin kiitos sentään! Opetusta monta Ma sainhan sulta unhoittumatonta. TIED
Ma hälle: »Vaikka tulen, jää en tänne, mut kenpä itse oot, niin kamaltunut?» Hän mulle: »Näät, ett' olen itkeväinen.» Ma hälle: »Henki kadotettu, tänne jää itkuus, vaivahasi! Tunnen sinut, mutainen vaikka koko muotos onkin.» Päin purtta ojentui hän kaksin käsin, mut hänet torjui valpas Mestarini ja virkkoi: »Joudu muiden koirain joukkoon!»
Oot mielinyt mun lauluihini päästä, Ja, impi kulta, pyyntöjäs et säästä, Ett' taiteen pensselillä jolloinkin Sun muotos maalata ma koittaisin.
Eihän tuo mitään olis koston hekuman suhteen. AAPO. Sinä myllerrät ylös kaiken olentosi perin pohjin. Valeleppas, kurja veli, sydämesi tulikuohuvata kattilaa viileällä vedellä kärsivällisyyden lirisevästä ojasta, joka halki niitun vaeltaa eteenpäin, koukistellen hiljaa. SIMEONI. Onhan muotos pikimusta, ja veripunaisina, pistävinä pyörähtelee silmäs. Armahda itseäs.