Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
INKO riisuu jousensa ja nuolikonttinsa sekä istuu rahille pöydän toiselle puolen. LALLI: Mitä Teljässä teit? INKO: Kauppaa kävelin. Oli tullut sinne turkkisaksa Tallinnasta. LALLI: Hyvässäkö oli hinnassa metsän vilja? INKO: Sainhan kalua kaikenlaista. LALLI: Pyhät kuluvat tähdet taivaalla. On aika mesikämmenen kaatoon mennäkseni. INKO: Eikö keihäs kättä pitempi liene?
Sainhan laulun-lahjan Kauniin kallihimman; Suruin sillä syömmeen Kätken katkerimman! Terve, sankarpoikain! Teille riemu loistaa! Jumalien lahja Maiset tuskat poistaa! Kas niin; nyt on
Tuumailinpa niin, mutta nyt olen tuumaillut pitää rauhaa, vaikka ne siellä maailmalla mellastavatkin. Sainhan pojat kotia, ja eihän ole tarvis katsella pihaa pitemmälle. Ihan niin, isäntä, eikä ole ryssistäkään viikon vertaan mitään kuulunut, varmasti on ne jo menneet omille mailleen. IS
En aja sitä ylös, hiivin ohi, jätän sen siihen ja käyn toistekin katsomassa, kunnes sekin sitten kerran on poissa kaikkine jälkineen. Hankiaisten aika on juuri se aika, jolloin mentiin isän kanssa kokemaan haukirysiä Kurkilammin puron niskaan enkä saa olla siellä. Sainhan sitten muistatko, minä ja Lauri, minä isänä, Lauri minuna mutta sitä muistelen sitten, kun tulen siihen aikaan.
Odota nyt siksi kuin tulen takaisin, jos sattuisin jotain saamaan kokoon." "Olethan saanut Pertun Mikolta rahaa hevosen ja hirsien väliä?" "Noo, sain minä 5 markkaa, mutta sillä olen ostanut kauppakalua." "Etkös sinä saanut makasiiniltakin jyviä?" "Sainhan tuolta 6 kappaa yhteensä, mutta..." "On vaan niin ilkeätä," pahotteli isäntä, "kun se on niin kauaksi jäänyt, unohtuukin pian..."
"Kyllä, kyllä ... mitäs, eihän sitä yhdellä hyvälläkään aterialla kauvas päästä; sainhan minä tuolla Kivistössäkin menneellä viikolla syödä vatsani täyteen", sanoi hän naurusuin, ikäänkuin muistellen noita parhaita nykyisen elämänsä aikoja. "Minä menen sanomaan eukolleni, että hän panee teille ruokaa", sanoin minä, käsittäen, että hänellä taasenkin olisi aika saada kylläkseen syödä.
Ja taivahani unhoon multa jäisi, Maan tomu ihanteitain himmentäisi. Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta. Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, Ja monta poltetta ja huo'ahdusta Mun rintaraukkahani loit ja luot, Niin kiitos sentään! Opetusta monta Ma sainhan sulta unhoittumatonta. TIED
Ainakaan ei minun tarvinnut seista tuossa ijänikuisessa Pestalozzilaisessa häpeänurkassa, sillä sekin näytti saaneen kesälomaa. Vihdoin tuli syksy ja silloin muutettiin jälleen takaisin kaupunkiin. Sainhan tosin silloin suureksi ilokseni jälleen nähdä äidin, mutta koulunkäyntini jatkui kuitenkin samalla tavalla kuin edellisenäkin lukukautena.
"No mitä hän sinulle ennusti?" "Että minua kohtaa tuska ja onni." "Tuska sinua kohtasi jo eilen Teireisiaan kädestä. Onni on vielä tulematta." "Jo se on tullut, herra." "Millä lailla?" Tyttö kuiskasi hiljaa: "Sainhan minä jäädä tänne." Petronius laski kätensä hänen kullankarvaiselle päälaelleen. "Sinä olet tänään hyvästi järjestänyt poimut, ja minä olen sinuun tyytyväinen, Eunike."
Niinhän teki Dante Beatrix'en ja Tasso Leonora'n kanssa! Minä kyllä ymmärsin, että hän aina on oleva ainoastaan loistavana tähtenä taivaallani, mutta sainhan minä kunnioittaa ja jumaloita häntä samoin kuin jumaloitsen kaikkea muutakin kaunista, ja olihan minulla häneen sama oikeus kuin kukkasiin kedolla, siintävään taivaan-lakeen korkeudessa ja säteilevän auringon valoon avaruudessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät