Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Usein kyynelöivi salaa, Hiljaa kuiskaa huoahdellen: Suudelmaa jok' impi halaa, Vaikka niitä hylkiellen. Perho ja ruusu. Ruusu kalpenee ja murtuu, Maahan painaa pään. Perho syksyn alle turtuu, Alle myrsky-sään. Saako perho taas ja konsa Leikkinsä ja puolisonsa? Konsa sorto Loppuu? horto Ruusun silmät jättänee? Kesän lapset miekkosina Vietti aikojaan; Häirinnyt ei vaara, kina Heidän onneaan.
Mi siipi veis mun valon lähtehille, Kuink' isänmaansa vieras saavuttaa? Ah! ikuisuus vaan voipi lahjoillansa Tuon kaipuun polttotuskat viihdyttää; Kuin valtiaskin kylmää kruunuansa, Niin enkel maiset riemut hylkäjää. Siks' katselee, ain' aamun sarastellen, Hän inhaa päivää kohden itkien, Eloni hetket mittaa huoahdellen Ja lukee sykkimätkin sydämmen. Oi, vieras kaukomailta, mieles malta!
Hirveän eläväksi oli paikka muuttunut, jossa minä joku viikko sitte näin ainoastaan äänettömän auringon säteen pilkistävän sisään. Niin, ulkona raivosi tosin tuuli; mutta täällä hiipi se hiljaa huoahdellen pitkin kattoa.
Taivas on tyven ja sininen ja meren pinta sileä. Maininki vain silloin tällöin loiskahtelee kaukaisia kareja vastaan kuin unissaan huoahdellen, sillä meri ei koskaan nuku eikä koskaan rauhoitu. Loivan kallioniemen liepeitä nuoleskellen virtailee hiljainen merivuo ulapalta tullen ja ulapalle mennen.
Tuvassaanpa pitkän pöydän päässä isäntä nyt pyhä-aatton' istui, huoahdellen arkihuolistansa. Kiinteästi käteen nojaa poski, lujaan kyynärpääkin pöydän päähän, mutta silmä välin syrjään vilkkui, pysymättä hiljaa paikallansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät