Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Mut helma Hyvyyden äärettömän on niin laaja, siin' että lepää, ken vain siihen turvaa. Jos tään ois oivaltanut Luojan armon Cosenzan paimen, jonka kimppuhuni kiihdytti Klemens, silloin oisi vieläi mun maiset luuni Beneventon luona, korvassa sillan, missä niitä suojais yhäti raskaan kivikummun kuorma.
Kuin kantaa kirjoitusta maiset haudat ja kertoo vainajasta, ken hän oli, ett'ei tuon muisto mureneisi, joten tapahtuu, että kyynel kuuma virtaa haavasta haikeen jälleen-muistamisen, mut tuosta hurskaille vain kannus koituu; niin näin ma kuvakirjoitusta täynnä, mut taidetyöltään kaunihimpaa, kaiken sen vuorenpinnan, joka tieksi jouti.
Kaks eri valtaa hallinneeko noita Valaisten, pimittäen maailmoita? Mit' onni, kurjuus, terveys ja sairaus Ja elo, kuolo mit' on tuo? Jo silmä kirkastuu, jo haihtuu hairaus, Ja aatokseen, mi kiersi sokkeloita, Nyt valkeus outo leimahtaa: Mit' usein aavistin, nyt näkee sielun'! Jo maiset vastakohdat kaikki laukee Ja yhteen sulaa eri puoliks aihtuu Vain yhden suuren ilmiön!
Kun maiset siteet laukee, Ja taivaan laulu soi, Mun äänein silloin raukee, Niin laulella en voi. Ja torvet ylähältä Kun kaikuu korviini, Niin lähdetään me täältä, Maan päältä, armaani. Siksi laulan. Oil öisen synkkä mieleni, Ja murhe ahdisteli; Myös kyynel peitti silmäni, Ja rinta huokaeli. Mut mietin: paremp' itkua On vaikka naureskella, Ja auvoisempi surua On vainen lauleskella.
Laps, huoles maiset unhota! On sulla taivas, Jumala, sa muista sielus ylkää, mi milloinkaan ei hylkää.» »Oi, äiti! Mit' on taivaskaan! Oi, äiti! Mit' on Horna? Wilhelmin luon' on taivas vaan ja häntä ilman Horna! Ah, että tänne synnyinkään! Ah, sammu, valo sielun tään! Hänt' ilman jää en eloon, käy taivahan en iloon.»
Meidän maiset johtajat, Miten Mooses, kuolevat: Jesus, taivaan Josua, Kanaaseen on johtava. Hän se vakooja ompi maan, Joka viepi yksin vaan Kautta kuolon Jortaanin Meitä Isän majoihin. Hän se tulenpatsas on, Mailman valo verraton, Totuus, tie ja elämä, Isän luokse vetäjä. Taivaan manna Hän on vaan, Alas astui päälle maan. Eipä kohtaa kuolon yö Sitä, joka Häntä syö.
Maiset toiveet haihtuivat, Mutta aukes taivahat, Ja ma syömmin särkyvin Hautakiveen kirjoitin: «Maan on laina maan povessa», «Taivon lahja taivahassa.» Sotalaulu pojilleni. Ei aasinkyytiin tyytyä Käy teikäläisten laihin, Ei istuimiinne hyytyä, Kiinn' kasvaa leipämaihin: Te Suomen poijat reippahat, Te hevosmiesten aaluvat, Ei veltostella kelpaa!
Mut helma Hyvyyden äärettömän on niin laaja, siin' että lepää, ken vain siihen turvaa. Jos tään ois oivaltanut Luojan armon Cosenzan paimen, jonka kimppuhuni kiihdytti Klemens, silloin oisi vieläi mun maiset luuni Beneventon luona, korvassa sillan, missä niitä suojais yhäti raskaan kivikummun kuorma.
Päivän Sana
Muut Etsivät