United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Konsa päivän purppurliekit väikkyy, Tenhoten meit', usvat kultaa läikkyy, Kukka tenhoo piillen umpussaan; Vaan kun päivän armas leimu vaipuu, Multaa kultaamasta hohde haipuu, Silloin tähditelty taivas loistaa Katoomattomalla kaunollaan. Niin, kons' elon ilta hämärtääpi, Sielun taakse maiset murheet jääpi, Ja sen taivas kirkas aukenee; Käykö raskaaks' jättää elon päivää?
Mut syksyllä myrsky kun pauhoaa ja voihkavi kaihoa katkeraa ja syysyö kun peittävi pilviseen jo vaippaansa taivahan tähtineen, niin kantelo kuohuissa kaikuu ja kiehtoen, tenhoten soi, se riemua raikasta raikuu ja itkien vaikeroi. Se on hän, se on hän, itse Ahti se on, mi kuohuissa laulavi laulelon.
TASSO. Ja jos tuo kaikki nyt ois kadonnut? Jos ystävän, jonk' ennen rikkaaks luulit, näetkin kerjäläiseks äkkiä? Oot oikeassa, itseni mä enää en ole, ja se sentään yhtähyvin mä olen nyt kuin olin ennenkin. Ei arvoitus tää ole, niinkuin näyttää. Kuu hiljainen, mi yötäs virkistää ja valollansa tenhoten sun silmäs ja mieles vangitsee, se päivin häilyy kuin hattara vain hento, kalpea.
Tyttö, ei sun muotos tenhoinen Eikä poskillasi ruusunhohde, Ei, vaan rakkaus suureen kaikkehen Tenhoten mua viettää rintaas kohden. Sylissäspä maan ma omistan, Taivaan autuus siinä mulle henkii; Eipä kumma siis, ett' arvostan Yhtä kalliks' sun kuin kumpaisenki. Taudista toipuvalle.