Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Mielens' arvaan nyt toki: rattaat, vaattehet uudet tietää, että hän nyt elämänsäkin aikovi muuttaa, eik' yhä vanheta yksin noin sekä naimaton olla; vaan kun halpana kaikkia tervehtäin tuli, sillä tahtoi lausua: näin tulen vast'edes tuttuna tänne; taas hymy lempeä tuo ja kun aarteen uhkasi viedä, viittasi teihin, jonka hän nyt emännäksehen tahtoo.» Seitsentoistias tyttöpä vain sydämestähän nauroi, kun puhett' aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa, jos tulis vaimoksi hän tuon pyylevän, arvosan herran, rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin.
Tuo nyt paita palttinainen, kanna vaattehet vakaiset, millä vartta valmistelen sulhoseksi suoritessa!" Annikki hyväniminen toip' on paian palttinaisen hipiälle hiettömälle, iholle alastomalle; siitä kaatiot kapoiset, nuo emosen ompelemat, sivuille syettömille, luien tuntumattomille.
Säteilee aurink' aamuinen, Se luonnon verhoo loisteesen, Ylhällä lintuin laulu soi; Kuink' kylä hiljaa olla voi? Lepääkö vielä peltomies, Vaikk' aikaa leimuu päivän lies', Ja sarka kultaa kellertää? Miks' tuota nyt hän hylkäjää? Vaan kas! hän aukoo porttiaan. Oi autuasta katsettaan! Maan raskaat alhais-aattehet Hän heitti pois kuin vaattehet.
Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti, pitkän puhtehen pitäjä, aamun valvoja varainen, joutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa päässä portahan punaisen, laajan laiturin laella, nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. Katselevi, kääntelevi ympäri ihalat ilmat, päänsä päälle taivahalle, rannatse meriä myöten: ylähällä päivä paistoi, alahalla aallot välkkyi.
Silloin näki tähti taivas Kumman näön törmässä, Lumipallo tietä raivas, Henki asui sisässä. Kuurassa mun oli tukka, Iljangolla vaattehet, Tuskin kuivin poika-rukka, Mäkeen pyrki aattehet. Lysti mäen rintehessä Oli kilpaa hyppiä, Uimisaikaa oottaessa, Rapakoissa räiskiä. Ja kesän tullen, vetten rannat Päiväkaudet asuikin, Askeleet kuin meren sannat, Jälkeheni jättelin.
Luku XVIII. Jesuksen pilkasta ja ryövärin kääntymisestä. Rippui Jesus ristin päällä, Aivan ilman vaattehitta, Vaikka kaikki vaatettaapi. Sotamiehet murhalliset Ahneudest' aivotusta Vaattehet vakaisen Herran Kohta keskensä jakavat, Otit neljähän osahan; Hamehesta arvan heitit, Ett' oli umpehen kudottu.
Toimikoon väsymättä Mi oikea, tosi, Esikuvana ollen Meill' olentoin noitten, Joit' aavistamme! Vanhain väljät vaattehet, Meitäi koristaako net? Peltomiehelle. Matalalta, sa, vaan vako kultasiemenes peittää, Syvemmältäpä tok kerran sun lepäävät luus'. Kynnä ja kylvä sa! Täss' ityypi elävä taimi, Toivopa luovu ei vielä haudallakaan. Anaakreonin hauta.
Tämä on tapa Kokilla, Jos se keltä kuinka paljo Saisi vietellä velaksi, Ei se sitä ennen maksa, Ennenkuin käyään käräässä Ja tuleepi tuomituksi; Kun rupeevat ryöstömiehet Myllyn luona luihkamahan, Sitte vasta vaimoltansa Viepi vaattehet kylälle Pantiksi tämä poloinen.
Mipä liina liitetähän, Sepä saaha'an sanoja; Mikä lakki laitetahan, Se pannaan pahoa mieltä; Housut huolella pitävi, Miehen vaattehet varulla, Paitaset pahoilla mielin, Sukat suurella suvulla. Vanhan lahjat nuorelle.
Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neito, kun tunsi toet totiset, valehettomat, vakaiset, heitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta laajan laiturin laelle, päähän portahan punaisen. Käsin vaali vaattehensa, kourin helmansa kokosi, siitä sai samoamahan, heti joutui juoksemahan; tulevi sepon kotihin, itse astuvi pajahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät