Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
"Koittaapi päivä, loppuun käy; monesta jälkeä ei näy, kuin kulunut on suotta. Vaan tää jäi mulle muistohon, tää viides Heinäkuun, siit' on nyt seitsentoista vuotta; se Dunckerin vei kuolohon." "Tääll' oli kansa Suomessa, viel' on se; surun tuttuna se kaikk' on saanut koittaa: sen alttius on rajaton, se tyyni, vakaa, jäykkä on, sen miehuus kuolon voittaa; se kansa meidän kansa on."
Daniel Hjortin suomentajana ja teatterin etevän johtajan sekä sen näyttelijöiden, Vilhon ja Leinon, hyvänä tuttuna häntä tietenkin kehoitettiin, ellei hän sitä omasta alotteestaan olisi tullut ajatelleeksi, tähän työhön ryhtymään.
Mielikuvitus siirtää mikroskooppinsa verkalleen pitkin rivejä, piirteet esiintyvät selvempinä, tapausten kulku alkaa tulla huomattavaksi, ja sielunelämä paljastuu, aluksi vieraana edistyneemmälle ajalle, mutta lähemmin tarkastettuna pohjaltaan niin ihmeellisen tuttuna.
Mutta kuitenkin hän seisoi sen katon alla, joka oli suojannut hänen parhaimmat elinvuotensa onnellisiksi vuosiksi niitä voi sanoa, vaikka köyhyys aina oli ollut mukana tuttuna vieraana. Nyt oli mies kuollut pari kuukautta sitten ja kaikki heidän tavaransa myytiin velan suorittamiseksi.
"Tähän kohtaan hän usein viittasi, siksi kuin me molenmat käytimme näitä sanoja hyvin tuttuna lausepartena, joka tarkoitti jonkunlaista suuresti toivottavaa taivaan voimaa, joka kaikki asiat selittäisi." "Mutta kuukausien kuluessa riutui hän riutumistaan, eikä ollut mitään, joka olisi saattanut toinnuttaa häntä hänen voivuksistaan. Ja viimein minä näin, että hän oli tuonelaan lähtevä."
Nyt tuli veljenne myös, raju karhunpoikanen Pohjan, vait oli päivän, ja niin sekä ei vaan toisena vastas; viikon päästä jo meillä hän tuttuna istui ja kertoi, kertoi teistä ja lapsuus-aioistaan, kodin seuduist' armaista, kaikesta vain, mikä rakkaint' on sydämelle.
Kun katson taaksepäin, niinkuin jo sanoin, lapsuuteni tyhjyyteen, ovat ensimäiset esineet, jotka muistan eriäviksi yleisestä epäselvyydestä, äitini ja Peggotty. Mitä muuta minä muistan? Katsokaamme. Tuossa ilmestyy pilvestä asuntomme ei uutena minulle, vaan aivan tuttuna aikaisimmassa muistissani.
Klitsi selitti: »Kirkkoon ja ... kaupunkiin ja... Täytyy olla vähän ihmistenmoiset kengät, kun sellaisiin menee ja pitää herrainkin kanssa siellä tuttuna olla ja hotellis kulkea, niin... Tässä hiljakkoin teetin housutkin trikoosta...» »Mennään miehet pois!» ärähti Hautalainen ja nousi. »Mihinkäs nyt on kiirettä, mä haen ne housutkin nähtäväksi.
Et osaa ovissa käyä, Veräjissä vieretellä, Talon tyttöjen tavalla; Et tunne puhua tulta Etkä liettä lämmitteä, Ensinkään emännän lailla; Taia et taittoa pärettä Talon miehen mieltä myöten, Sulhosen syäntä myöten. Tulet tuttuna tupahan, Ei ole tuttua tuvassa, Rakast' ei rahin nenässä; Tup' on tyhjä tultuasi, Autio avattuasi, Ei isonen armastele, Eikä äiti mainittele. Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit.
Ja talo töyrähällä myllyineen ja punapäätyineen ja aittoineen kuuvaloss' seisoi salaperäisenä kuin tuttuna ja sentään ihmehenä. Niin hiljaa alkoi soida muiston kieli, niin hiljaiseksi kävi pojan mieli. Se koti olihan! Viel' aikaa ois nyt jäälle vaan ja sitten poikki pihan, ja kaikk' ois taas kuin entisaikaan ihan! Ei heltyä! Pois päästä täytyi, pois! Yö. Kuutamo. Palmumetsikkö.
Päivän Sana
Muut Etsivät